Ystävät / kaverit - Sivu 8 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

05.09.2010 22.57

MUOKS/ muokkasin teksiäni hieman.

Minä omaan kaksi hyvää ystävää, joita mielelläni kutsuisin parhaiksi ystävikseni. Mutta aina se toinen menee edelle. Eli toinen on se "paras"ystävä.
Mieluusti sanon omaavani kaksi parasta ystävää, kuin sen että itselläni on yksi paras ystävä ja olisin kahdelle parasystävä. Yritän olla loukkaamatta sitä toista, sanomalla että hänkin on parasystäväni. En tiedä että tajuatteko miten yritän tätä selittää?
Kavereita minulla on hillitön määrä, ystäviä muutama, HYVIÄystäviä pari ja yksi parasystävä.

Parasta ja hyviä ystäviäni en vaihtaisi mistään hinnasta. Se miksi jaksan eteenpäin, on ystävän tuki, ilo ystävän näkemisessä ja se turva.
Henkilö jolta saan rakkautta, hellyyttä/intohimoa ja ainutlaatuisen turvan on rakastettuni.
Hän on yksi hyvistä ystävistäni jonka kanssa voin riehua ja jutella mistä tahansa.
Toivon että tämä näin paljon mielihyvää tuottava suhde jatkuisi ikuisuuksiin.
-rakkauteni, rakastan sinua-

Silti vaikka saan niin paljon henkisesti ja fyysisesti hyvää rakkaaltani, en pärjääisi ilman parasta ystävääni. Tunnettu jo kohta VIISI vuotta, ja monen montavuotta edessä.
Naurettu tyhmille jutuillemme kippurassa, leikitty/riehuttu lasten leikkipuistossa yli leikki-ikäisinä, mussutettu herkkuja piiiitkään jutellen, yöllä valvottu peläten vaatekaappini kummitusta jota ei koskaan tainnut edes olla :D, itketty kusipäiden takia ja muuta hölmöä, hauskaa ja myös ne surullisetkin jutut on käyty läpi.
-M&J-

Ystävissä on sitä jotain outoa taikaa.
Tiedän yhden lausahduksen joka kuvastaa ystäviä parhaiten.
"Ystävät on kuin karkkeja. Ei se määrä, vaan se loistava laatu!"

Muokattu viimeksi: 05.09.10 23.01
05.09.2010 23.24

Pepsi, jotenkin osaan samaistua tekstiisi. Olen sellainen aika sulkeutunut tyyppi, etenkin vieraassa seurassa. Pystyn kyllä jutella ja muuta, kunhan saan hieman rohkeutta. Ystävysty tai kaverustu en silti helposti. Toisaalta en myöskään roiku sellaisen porukan mukana, joista ketään en pysty sanomaan kaverikseni.
Mäkään en kauheammin puhu ongelmistani. Toki kaverit/ystävät tietää perheasioistani ja heille kerronkin aika paljon, mutta lähes aina leikin varjolla. En osaa olla vakava ystävieni seurassa, enkä muutenkaan tykkää käydä läpi ikäviä asioita. Tai jos käynkin, niin aina niistä on väänettävä vitsiä. Tai sitten saatan nopeasti ohimennen sanoa mieltäni painavat ajatukset, mutta en yleensä varta vasten aloita keskustelua siitä, kuinka surkeaa elämäni on. Joskus oli niin, mutta nykyään käytän energiani mieluummin muuhun. Voin kyllä aina kuunnella ystäviäni, ja olen kiinnostunut jos heidän mieltään vaivaa jokin.
Vapaa-ajalla minäkään en kavereitani hirveämmin tapaa. En edes kerran viikossa. Ennen olin jopa joka viikonloppu parhaan ystäväni luona, mutta nykyään sekin on jäänyt. Uuden koulun myötä, sekä myös sen, että olen halunnut ottaa enemmän vastuuta koirasta. Hän kuitenkin asuu Keravalla, ja bussiyhteydet sinne ja sieltä tänne ovat surkeat. Olisi kivaa nähdä yhtä usein kuin ennenkin. En oikeastaan edes tiedä milloin ja miksi näkemisemme harventuivat.

06.09.2010 11.40
Totesinpa tässä, että ainakaan yksi luokkalaisistani ei liiemmin minusta välitä. Sääli, koska tyyppi on oikein mukava. Bussista poistuessa ei minkäänlaista moikkaamista, ei mitään yhteydenottoja, ei mitään.. hmm, no, kaikista ei voi pitää, ilmeisesti minä en ole ihminen hänen makuunsa. Alkuun kirjoitteli ja kysyi tapaamaankin koirien merkeissä. Nyt alkaa vaan se sama, tavallinen kaiverrus niskassa: millaistakohan pashaa hän minusta puhuu selkäni takana, kun en ole kuulemassa?
Muokattu viimeksi: 06.09.10 11.41
06.09.2010 14.01
000039615_r
Viestejä: 7022
Kida kirjoitti:
Jetta kirjoitti:

Tuli mieleen eräs hetki silloisen parhaan ystäväni kanssa.

Hän alkoi yhtäkkiä itkeä vasten olkapäätäni että "kukaan ei rakasta mua, mulla ei ole yhtään ystävää!", mä sitten siinä lohdutin häntä ja ihmettelin että mikäs minä sitten olen hänelle..

Auts.

Auts tosissaa..

06.09.2010 15.38
022539293_r
Viestejä: 488

mikä v*ttu siinä on kun aletaan seurustella niin kaikki muut ihmiset ympärillä on ilmaa ? ja ei, ei ole kyse siitä alkuhuumasta kun on niin ihana kököttää toisen kainalossa 24/7 - hommaa jatkunut vaikka miten kauan... se olen minä joka johonkin kysyy tai sitten jos kerran vuodessa mua johonki kysytään niin syy on se kun hanipöö menee duuniin/treeneihin/minnelie. sillon kyllä kelpaan kaveriks, muuten ei kyllä kuulu pihaustakaan... hiukan kyllä kirpasee kun nämä henkilöt vielä 2 entistä parasta ystävää jotka oikeesti tiesi kaikesta kaiken.

Rahalla saat melko hyvän koiran, mutta et saa sitä heiluttamaan häntäänsä.
06.09.2010 15.43
Jetta kirjoitti:

Tuli mieleen eräs hetki silloisen parhaan ystäväni kanssa.

Hän alkoi yhtäkkiä itkeä vasten olkapäätäni että "kukaan ei rakasta mua, mulla ei ole yhtään ystävää!", mä sitten siinä lohdutin häntä ja ihmettelin että mikäs minä sitten olen hänelle..

siis tää on ihan suora kopio mun ex "bestiksen" käytöksestä :I

06.09.2010 18.15
022335875_r
Viestejä: 1272
Tampere
Hulina kirjoitti:
Jetta kirjoitti:

Tuli mieleen eräs hetki silloisen parhaan ystäväni kanssa.

Hän alkoi yhtäkkiä itkeä vasten olkapäätäni että "kukaan ei rakasta mua, mulla ei ole yhtään ystävää!", mä sitten siinä lohdutin häntä ja ihmettelin että mikäs minä sitten olen hänelle..

siis tää on ihan suora kopio mun ex "bestiksen" käytöksestä :I

Miulla kanssa oli tällainen ihan käsittämättömyyksiä laukova "bestis" yläasteiässä.. Hän käyttäytyi todella omituisesti, toisaalta oli todella mustasukkainen minun suhteen ja sitten kun olisin hänen kanssaan ollut niin ei seura kelvannutkaan. Hän myös saattoi kommentoida ulkonäköäni ihan yhtäkkiä törkeästikin, kuten tokaisemalla miten paljon miulla onkaan otsassa finnejä tai muuta vastaavaa. Tosi naurettavaa, miten tuollainen voi vaikuttaa mutta miulla ainakin hänen käytöksensä sai itsetunnon nolliin, teini-ikäisenä kun ottaa kaiken niin herkästi kun on muutenkin epävarma itsestään. Lukioaikana kun laitoin välit poikki, sain niin sanotusti "itsenikin takaisin".

aina on Toivoa.
06.09.2010 19.24
Kida kirjoitti:
Totesinpa tässä, että ainakaan yksi luokkalaisistani ei liiemmin minusta välitä. Sääli, koska tyyppi on oikein mukava. Bussista poistuessa ei minkäänlaista moikkaamista, ei mitään yhteydenottoja, ei mitään.. hmm, no, kaikista ei voi pitää, ilmeisesti minä en ole ihminen hänen makuunsa. Alkuun kirjoitteli ja kysyi tapaamaankin koirien merkeissä. Nyt alkaa vaan se sama, tavallinen kaiverrus niskassa: millaistakohan pashaa hän minusta puhuu selkäni takana, kun en ole kuulemassa?

Mitäkuka :o'

06.09.2010 23.07
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tavata kavereita useammin.
Tylsyys kun on välillä laiska eikä jaksa lähteä 10km pyöräilemään kaverille :'D
06.09.2010 23.25
022654184_r
Viestejä: 2432
Porvoo

Itselläni ei oikeastaan ole yhtään ystävää. En pysty kenellekkään kertomaan oikeita mielipiteitäni lähes mistään asiasta, saatika mitään syvällisempiä ajatuksia. En pysty luottamaan enään keneenkään. Sinäänsä asia on syvältä, koska periaatteessa haluaisin puhua jollekkin, mutten kuitenkaan pysty siihen. En kuitenkaan koe tarvitsevani ympärilleni suurta kaveriporukkaa. Itseasiassa ahdistun, jos joudun keskelle ihmismassaa.

Minulla on kuitenkin eräs kaveri, joka on minulle tärkeä. Olemme tunteneet... kymmenen vuotta, joista luultavasti noin puolet "aktiiviystävinä", siis niin, että olemme nähneet koulun ulkopuolella päivittäin. Olemme täysin vastakohdat toisillemme, ja noin päivittäin raivostun hänelle täysin. Pisin riita lienee kuitenkin päivän. :D

Netissä on paljon ihmisiä, joita ilman en luultavasti kestäisi olla. Pelkkä Petsiekin on täynnä mielettömän ihania persoonia, jotka kuuntelevat ja tukevat. Koneen kautta olen myös hieman vapautuneempi, ja kerron enemmän asioistani, kuin ihmisille, jotka olen tuntenut jopa lähes koko elämäni IRL. Väittäisin, että muutama netissä tapaamani henkilö tuntee minut paremmin kuin yksikään minut kasvotusten tavannut.

Hmm, nyt ei kyllä ajatus tämän enempää kulje :')

|: http://krrsu.blogspot.fi :||: http://dise-pics.blogspot.fi :|
06.09.2010 23.26
022438303_r
Viestejä: 786
Hamina

Taisin pilata mun ja parhaan kaverin välit..välinpitämättömyys....

ääh..no toivottavast on korjattavissa viel meijän välit .___.'

Die welt ist ein gefährlicher ort, nicht weil von denen, die böses tun, sondern weil von denen, die aussehen und nichts tun.
10.09.2010 18.15
Hevari kirjoitti:
Itseasiassa ahdistun, jos joudun keskelle ihmismassaa.

Sama! Ei ole mitää niin ahdistavaa kuin monta naamaa tuijottaa minua ja odottaa minun sanovan jotain.

Mulla oli eräs tosi mukava kaveri, tutustuimme netissä hevosfoorumilla. Meillä oli yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja tutustuimme paremmin mesessä. Puoli vuotta tunnettuamme päätimme tavata ja lähdin viikoksi hänelle kylään, sen jälkeen hän oli viikon meillä. Se oli todella mukavaa aikaa ja luulin saavani hänestä hyvän ystävän. Kyläilyn jälkeen hän kuitenkin hiljeni ja hänestä ei enää kuulunut mitään. Olen yrittänyt kysyä kuulumisia, mutta ei häntä kiinnosta enää.

10.09.2010 22.27
Jetta kirjoitti:

Tuli mieleen eräs hetki silloisen parhaan ystäväni kanssa.

Hän alkoi yhtäkkiä itkeä vasten olkapäätäni että "kukaan ei rakasta mua, mulla ei ole yhtään ystävää!", mä sitten siinä lohdutin häntä ja ihmettelin että mikäs minä sitten olen hänelle..

Noin on mulleki käynny. Ja samainen tyyppi aina valitti mulle että se haluu uusia kavereita kun vanhat on niin tylsiä. hm. Mutta joo, mulla on yksi todella hyvä ystävä ja sen lisäks sellasia, joitten kanssa olen yleensä viikottain, mutta ei vaan olla ihan niin parhaita kavereita

11.09.2010 08.16
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti

meinaspa viikolla muutamaan kertaan tulla itkupotkuraivari "kaverin" takia.. miks se pitää mua ihan kakarana vaik ollaan samana vuonna synnytty? onhan meil melkeen vuos ikäeroa mut mitä sitte? ei se oo henkisesti yhtään sen aikuisempi ku mäkään.. ja ensimmäistä kertaa meinas ihan itku tulla perjantaina ku tuli niin hylätty ja yksinäinen olo. Mä oon näkymättömäks muuttumassa joittenkin silmissä... onneks oli kuitenkin eräs ihana ihminen joka lähti lenkille illalla ni pääs vähän purkamaan<3 kiitos siitä todella paljon

You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
11.09.2010 18.04

Olsiap mullaki joku, jolle purkaa. Haha.

Mut ei, tällaista taakkaa ei kukaan järkevä kuunneltavakseen ota. Ja enpä mä sitä kyllä ihan jokaiselle annakaan, mikä on huvittavinta. Tarjoutuu kuitenkin vain siksi, ettei tarvis katella petsiessä mun nurinaa.

11.09.2010 18.19
000058321_r
Viestejä: 695
Sera kirjoitti:

mikä v*ttu siinä on kun aletaan seurustella niin kaikki muut ihmiset ympärillä on ilmaa ? ja ei, ei ole kyse siitä alkuhuumasta kun on niin ihana kököttää toisen kainalossa 24/7 - hommaa jatkunut vaikka miten kauan... se olen minä joka johonkin kysyy tai sitten jos kerran vuodessa mua johonki kysytään niin syy on se kun hanipöö menee duuniin/treeneihin/minnelie. sillon kyllä kelpaan kaveriks, muuten ei kyllä kuulu pihaustakaan...

Mul ihan sama. Hyvä ystävä, löys jälleeen uuden tyypin. Ja taas on kun mua ei edes olis. Pari ihmistä on jolle pystyn puhumaan, mulle kipeistä asioista.Toinen näistä on mun oma sisko joka samallaon mun paras ystävä. Mutta siinäkin on pieni raja mistä voin siskolle avautumaan.

11.09.2010 18.38
Kida kirjoitti:

Olsiap mullaki joku, jolle purkaa. Haha.

Mut ei, tällaista taakkaa ei kukaan järkevä kuunneltavakseen ota. Ja enpä mä sitä kyllä ihan jokaiselle annakaan, mikä on huvittavinta.

Juuri näin. Ei ole ketään kelle puhua, purkaa oloansa, mutta samaan aikaaan muutamakin tarjoaa et kyllä mulle saa purkaa olonsa, mutta mä en pysty. Pitää luottaa täysin ihmiseen jolle purkaa oloansa sellaisena kuin se just on ja luotan niin harvaan ihmiseen.

Viime aikoina olen kyllä huomannut, että yksinäisyyteni taitaa vaan olla omaa syytäni siinä kohtaa, että ehkä mä vaan 'hyväksyn' kavereiksi niin harvat ja vielä harvempaan ihmiseen haluan tutusta lisää, että sitä voisi jonain päivänä kutsua ystäväksi.

Muokattu viimeksi: 11.09.10 18.39
11.09.2010 18.45
022700653_r
Viestejä: 1132

shit, tulipahan tajuttua etten enää voi pitää kavereitten kans samalla tavalla hauskaa ku ennen tai se tuppaa olemaan jotenki väkinäistä ;/ Sit niille on ongelma lähtee periaattella "muutenvaan" minnekään mun kans. Ois se niin mahti tietää mitä porukka ajattelee.

"Jos sä et nyt lähe vetää niin mä otan Sokan irti!"
11.09.2010 19.49

Itse olen erittäin varautunut uusissa tilanteissa ja täysin tuntemattomien ympärillä. Jotain sanottavaa pitäisi keksiä, mutta ei tule mieleen_yhtään_mitään.

Jotenkin varmaan suojelen itseäni, sillä pelkään että uudet ihmiset tuomitsevat minut jollain tasolla. Olen ystävieni kanssa erittäin avoin ja sosiaalinen ja möläytän aika usein sen mikä tulee mieleen mutta uusissa tilanteissa ilman kaverietani ympärillä (kaverit tietävät nämä piirteet jne), pelkään että ihmiset saavat minusta ihan oudon ja erikoisen kuvan näiden piirteiden takia.

Ystävieni kanssa uudessa porukassa osaan olla avoimempi, itseasiassa yhtä puhelias kuten aina, sillä ne ovat kuitenkin siinä "turvana". Ei minua olla ikinä itseasiassa "tuomittu" ja olen itseasiassa ystävystynyt jokaisen uuden tuttavuuden kanssa kenen kanssa olen ollut sellainen millainen oikeasti olen (puhelias jne).

Näissä petsienkin miiteissä ja ties missä olen aina hiljaa, sillä pelkään että minua arvostellaan jos sanon jotain. Nämä muut petsieläiset kuitenkin tuntevat toisensa ja liikkuvat porukoissa ja mukaan on muutenkin_erittäin_hankala mennä. Joten tyydyn yleensä seisoskelemaan jossain yksin (joka ei itseasiassa ole yhtään sen parempi vaihtoehto).

Kadehidin niitä ihmisiä jotka osaavat olla avoimia ja omia persooniaan tilanteissa kuin tilanteissa, sillä minä en siihen pysty; minä mietin liikaa.

Olipas sekava teksti, mutta näitäkin tunteita on pakko purkaa jonnekkin.

11.09.2010 20.16

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta. Niin ei tarvitsisi kokoajan kulkea selkä kyyryssä ja korvat kaakossa häntä koipien välissäå angstaten, että se vihaa kuitenkin ja jaskaa puhuu.

Pystyäppä lukemaan ajatuksia.

Huonopäivä.com

11.09.2010 21.18
022335875_r
Viestejä: 1272
Tampere

Ystävyys voi olla koetuksella, kun (varsinkin nuoremmassa iässä) toinen ystäväosapuoli löytää seurustelukumppanin, koska loppujen lopuksihan siltä poika-/tyttöystävältä saa "enemmän", kuin ystäviltä ; "sekä henkistä että fyysistä seuraa". Jos tajuatte mitä ajan takaa. Kuitenkin miulla on niin ihana paras ystävä, että hän on sanonut, että vaikka hällä nyt onkin avokkinsa, oon mie hälle silti aina se tärkein, se ei siitä miksikään ikinä muutu.

Miten täällä nyt tuntuu olevan niin kovin ystävättömiä ihmisiä, Petsien ystävärinki tänne pitäis perustaa! Miusta kaikki ansaitsisi jonkun jolle vois uskoutua ihan missä vain asiassa, yksinolo on hyvästä, yksinäisyys taas ei pidemmän päälle..

Muokattu viimeksi: 11.09.10 21.19
aina on Toivoa.
11.09.2010 21.21
022539293_r
Viestejä: 488
Kida kirjoitti:

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta.

kyllä sä tiedät ainakin mun osalta :)

Rahalla saat melko hyvän koiran, mutta et saa sitä heiluttamaan häntäänsä.
11.09.2010 21.32
Sera kirjoitti:
Kida kirjoitti:

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta.

kyllä sä tiedät ainakin mun osalta :)

Piät paskana ja mietit miksi ihmeessä mun naamaa pitääki silloin tällöin katella? :'D

11.09.2010 21.38
022539293_r
Viestejä: 488
Kida kirjoitti:
Sera kirjoitti:
Kida kirjoitti:

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta.

kyllä sä tiedät ainakin mun osalta :)

Piät paskana ja mietit miksi ihmeessä mun naamaa pitääki silloin tällöin katella? :'D


haha joo, oikein meni ;)) ei vaa, mietippäs uusiks :)
Rahalla saat melko hyvän koiran, mutta et saa sitä heiluttamaan häntäänsä.
12.09.2010 09.01
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti
Kida kirjoitti:

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta.

luulenpa että tiedät munkin ajatukset ittestäs^^
You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
12.09.2010 09.05
^ Sepä se, kun en tiedä! : D Tätä juuri tarkoitan. Kun ajatuksia en kykene lukemaan, ja surkea, melankolinen, itsetunnoton pääni muuntaa tällaiset asiat aina niin mustiksi kuin emolehmät.
12.09.2010 09.10
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti
no okei sitten :D minäpä kerron ja vähän valaisen sulle asiaa. Mun mielestä sä oot aivan mahtava, ihana, ystävällinen, avulias ja upeimpia ihmisiä keihin oon koskaan törmänny! Mulla on tässä maailmassa vaan muutama ihminen kenet kavereiks lasken ja sä todellakin kuulut siihen porukkaan!
You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
12.09.2010 10.36
Kida kirjoitti:
Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta. Niin ei tarvitsisi kokoajan kulkea selkä kyyryssä ja korvat kaakossa häntä koipien välissäå angstaten, että se vihaa kuitenkin ja jaskaa puhuu.

Pystyäppä lukemaan ajatuksia.

Mulla oli muutama vuosi sitten ihan samat fiilarit! Olin kovin epäileväinen kaikkia kohtaan, en tiennyt mitä ihmiset ajattelee minusta joten en uskaltanut oikeastaan mitään tehdä (jotten olisi väärinymmärretty). Nykyään tilanne on taas hieman erilainen, olen vain oma itseni ja jos joku ei tykkää niin olkoot. Ne ketkä tykkää niin ne olkoot ystäviäni!

Saanko sanoa rehellisen sanasen ihanasta Maijasta! Mitä oikeasti ajattelen sinusta. Sä olet aivan ihanan reipas, sanavalmis, hauska ihminen. Sun seurassa on kiva olla ja tulee olo, että haluaa tutustua enemmän.

22.09.2010 00.17
021899398_r
Viestejä: 984
Iitti

Mul on sellainen ongelma, että oon liian kiltti. Ja sitten satun tapaamaan itsekkäitä ihmisiä, jotka käyttää mua hyväkseen :( se ei tunnu kovin kivalta. Mä yritän useesti olla paras mahdollinen ystävä, mutta sitten toinen ei ole samaa mua kohtaan...

"Some people say that cats are sneaky, evil, and cruel. True, and they have many other fine qualities as well." -Missy Dizick
22.09.2010 09.25
022142292_r
Viestejä: 1492
Helsinki
Jetta kirjoitti:
Kida kirjoitti:
Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta. Niin ei tarvitsisi kokoajan kulkea selkä kyyryssä ja korvat kaakossa häntä koipien välissäå angstaten, että se vihaa kuitenkin ja jaskaa puhuu.

Pystyäppä lukemaan ajatuksia.

Mulla oli muutama vuosi sitten ihan samat fiilarit! Olin kovin epäileväinen kaikkia kohtaan, en tiennyt mitä ihmiset ajattelee minusta joten en uskaltanut oikeastaan mitään tehdä (jotten olisi väärinymmärretty). Nykyään tilanne on taas hieman erilainen, olen vain oma itseni ja jos joku ei tykkää niin olkoot. Ne ketkä tykkää niin ne olkoot ystäviäni!

Sama juttu kun Jetalla! Pyrin olemaan oma itseni niin paljon kuin mahdollista, välittämättä muiden mielipiteistä. Jos ei miellytä, niin omapahan on ongelmansa. ;) Toki mussa edelleen asuu se pieni ujo tyttö, joka joskus alitajunnassa ottaa vallan ja rupeaa muokkaamaan mun käytöstä "vahingossa" semmoiseen suuntaan, että se miellyttää jotakin muuta. Mutta sitten kun itse huomaan sen, niin otan taas itseäni niskasta kiinni, että ei näin!!

Life is like a dog sled team. If you ain't the leading dog, the scenery never changes. -Lewis Grizzard

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti