Ystävät / kaverit - Sivu 9 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

22.09.2010 12.39
000058321_r
Viestejä: 695
Kida kirjoitti:

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta. Niin ei tarvitsisi kokoajan kulkea selkä kyyryssä ja korvat kaakossa häntä koipien välissäå angstaten, että se vihaa kuitenkin ja jaskaa puhuu.

Sä varmaan pystyt nyt rivien välistä, toisesta keskustelusta lukemaan mitä mä susta ajattelen ;)

23.09.2010 19.57
020908024_r
Viestejä: 1434
Rovaniemi

Täällä onpi eräs super epäsosiaalinen ihminen! *heiluttaa käsiään*

Jep, eli olen tosi huono ystävystymään tai saamaan kavereita. Nyt on 2 ihmistä joita kutsun ystäväkseni, mutta heitä näen kovin harvoin. Sitten on niitä hyvänpäivän tuttuja/kavereita, joiden kanssa tulee joskus puhuttua, mutta lähinnä sellaista 'joo hyvää kuuluu, entä itselles?'
Harmittaa kyllä se että olen huono tutustumaan, ei uskalla jutella mielenkiintoisille tyypeille. Ja niille ystävillenikään en uskalla kertoa paljoa, purkaa huolia tai näyttää tunteita. Varsinkin vihan, surun tai pelon näyttäminen on vastenmielistä, joten pidän kaiken sisälläni. Ja sitten kun niitä tunteita on kertynyt liikaa, puran ne yleensä ystäviin tai kavereihin(?)! Ei hyvä.
Viimeksi kun kerroin kaverilleni luottamuksellisia asioita, sain viikon sen jälkeen kuulla eräältä luokkalaiseltani että 'kaverini' oli kertonut niitä hänelle. Sellaisia asioita menneisyydestä, nyky elämästäni ja ajatuksistani, joita en nyt olisi halunnut muiden tietävän. Auts.

23.09.2010 22.03
021740669_r
Viestejä: 33
Vantaa

joo mua ottaa lievästi päähän, kun ennen mulla oli kaksi parasta kaveria, ja me kerrottiin kaikki toisillemme ja ne ei ikinä levinneet ulkopuolelle. Nykyään sitten minä olen meistä se ainut joka pitää meitä kavereina. tai siis toinen on vielläkin hyvä kaverini, mutta toinen ei edes vaivaudu sanomaan moi koulussa.

+ Näillä jokaisella tuttavalla on niitä kavereita jotka ne on tuntenut 2pv ja ne on bff4ever. et jou vaan

+ ain jos uskallan ees lähtettää tekstarin esim. monelta koulu alkaa tai millä bussilla ne menee, bussijutuissakin ne aina sanoo eri bussin kun millä oikeasti menee -.- ehkä mä vaa eristäydyn ja keksin mielikuvitusystäviä

blackjack.pic.fi !
09.10.2010 16.08
022518911_r
Viestejä: 350
Kuopio

Mulla taas tilanne se kun reissataan niin paljon, muutetaan tyylii joka vuos eri paikkakunnalle, kaverit jää sitte niille pisteille. Taino kaverit ja kaverit. Kpossa mulla ei oo mitään 'parasta' ystävää, mutta kuitenkin kavereita:) Se minun 'paras ystävä' jonka kanssa olen ollut yhteyksissä n.9-10 vuotiaasta asti, asuu Joensuussa. Aina lomilla ja joskus viikonloppuisinkin nähdään:)

Hänelle voin kertoa kaiken, meillä on samat kiinnostuksen kohteet. (koirat,eläimet yleisestikkin) Harmi vain kun asutaan näin kaukana. :)

15072010♥ kova jehu tää samuli
09.10.2010 16.20
021925163_r
Viestejä: 694
Pöytyä

Miks ystävyys on välillä niiin hankala asia. :--D Tai no, en mä tiedä onko se oikeesti niin hankala, voi olla että mä vaan muodostan tästäki ongelman mun päässä. En nyt angstaa enempää, sanon vaan että kahdessa kaveriporukassa pyöriminen on esim vaikeeta.

"Dogs are not our whole life, but they make our lives whole." ~ Roger Caras
09.10.2010 16.59
Ano kirjoitti:

joo mua ottaa lievästi päähän, kun ennen mulla oli kaksi parasta kaveria, ja me kerrottiin kaikki toisillemme ja ne ei ikinä levinneet ulkopuolelle. Nykyään sitten minä olen meistä se ainut joka pitää meitä kavereina. tai siis toinen on vielläkin hyvä kaverini, mutta toinen ei edes vaivaudu sanomaan moi koulussa.

+ Näillä jokaisella tuttavalla on niitä kavereita jotka ne on tuntenut 2pv ja ne on bff4ever. et jou vaan

+ ain jos uskallan ees lähtettää tekstarin esim. monelta koulu alkaa tai millä bussilla ne menee, bussijutuissakin ne aina sanoo eri bussin kun millä oikeasti menee -.- ehkä mä vaa eristäydyn ja keksin mielikuvitusystäviä



Mäkin taidan.
09.10.2010 17.41

Huh.. En mä ajatellut, että sä ihan tänne asti tuut tuota sanomaan. Mutta tack detsamma. Luulin sun tietävän, että noi elukat on mun parhaita ystäviä. Ne menee ihmisystävien edelle, myös kissat.

Silloin kun elämääsi tuli kaikki ne pojat ja miehet, oli mulla aika paska fiilis. Mun elämässä ei ollut mitään muuta kuin sinä. Yritin toki sanoa, että mulla on kurja olo kun kaikki viikonloppusi ja lomasi menee ties missä maailman äärissä yhden miespuolisen henkilön takia. Mä tosiaan itkin sun perään. Sitten kun sanoit, että muutat toiselle puolelle Suomea, olin tosi loukkaantunut, pettynyt, hylätty, vihainen... Silloin tajusin, että en voi roikkua perässäsi, ja että mun täytyy oppia elämään ilman liiallista ihmisiin tukeutumista. Alkuun se oli tosi vaikeaa ja mun piti löytää jotain siihen tilalle. Jostain syystä Turo otti sen paikan, ja hyvä että ottikin. Vaikka suunnitelmasi muuton suhteen kariutuivatkin, oli jokin muuttunut pysyvästi.
Tuon kaiken jälkeen olen pystynyt sanomaan sua parhaaksi ystäväkseni. Uskollista, eikö? Siitä huolimatta, että henkilö, jonka olet tuntenut pari kuukautta, menee minun edelle. Minun, jonka ystävä olet ollut ne neljä vuotta. Minä kävin tuon kaiken läpi jo pari vuotta taaksepäin, kun sinulle valkenee vasta nyt, että ystävyytemme ei ole enää sitä mitä se joskus oli.

Ei voi mitään. Siinä missä toisten elämää hallitsee poikaystävä, hallitsee minun elämääni elukat. Tajuan kyllä, mitä tapahtuu, mutta olen tyytyväinen tähän. Sen tiedän, että Turo, Nuppu tai Tiikeri eivät hylkää minua tai petä luottamustani. Kenenkään ihmisen kohdalla en ole kokenut samaa.

En mielelläni kävis tätä asiaa tässä läpi, mutta ehkä on hyvä kertoa se toinenkin puoli totuudesta.

Muokattu viimeksi: 26.11.10 15.50
10.10.2010 14.43

Minun parhaat ystäväni ovat lemmikkini :3 Toki näitä ihmisystäviäkin muutama on, kavereita sitten on enemmän.

Minulla on ihmisten joukosta tietysti se paras ystäväkin. Tai no tietysti ja tietysti... No mutta, pidän häntä oikeastaan enemmänkin siskonani :) Hän muutti nyt jokin aika sitten toiselle paikkakunnalle, joten näemme harvoin... Puhelimessa tulee kyllä puhuttua päivittäin.

Minun on niin älyttömän vaikea luottaa ihmisiin ja se johtuu huonoista kokemuksista. Itse asiassa ne muutamat ihmiset, joita ystävinä pidän.... No en voi sanoa luottavani heihinkään 100% varmuudella, niin inhottavaa kuin se onkin, epäilen aina. Riippuu tietty asiasta. Minulla on lisäksi vaikea luonne, joten juuri siksi harvat ihmiset ovat minulle läheisiä, ja minä heille, ja lopulta nekin käännytän luotani pois, joten siksi kavereita on enemmän.

Moni ystävyyssuhde ihmisten kohdalla on päättynyt kohdallani todella surullisesti, siksi jotenkin välttelen olemasta kovinkaan läheinen kenellekään tai kiintyväni ihmisiin.

Muokattu viimeksi: 10.10.10 14.44
Tuhansia vuosia sitten kissoja palvottiin jumalina. Kissat eivät ole tätä koskaan unohtaneet.
10.10.2010 22.03
020416743_r
Viestejä: 2673
Turku

Joo-oh... Oli äsken kavereita käymässä. Miehen kavereita. Kovasti ne vissiin yrittää olla munkin kavereita, mutta minä vaan nälvin, enkä puhu niille mitään. "Mitä kuuluu?" , "-***kaa." Kyllä, tarkoitin sitä oikeasti. En vain ole niiden kanssa samalla aaltopituudella, ne ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Tulee väärinymmärryksiä keskustellessa, sitten hermostun: miten tuo voi olla noin tyhmä. Miksen vain osaa käyttäytyä normaalisti näissä tilanteissa. Miksi minun pitää stressata itseni kiukkuiseksi aina, kun ihmisiä on paikalla niin vähän, että ne ehtivät kiinnittää huomiota minuunkin.

Ja ne muutama ihminen, joiden kanssa olin ystävä. Miksi olen niin saamaton, etten onnistunut pitämään heihin yhteyttä? Nyt ne on menetetty, siitä on jo liian monta vuotta... Olemassa he ovat, mutta ei se olisi enää sama... Eri elämät, eri maailmat...

Koulussa on muutama ihminen, mutta heistäkin yksi alkaa jo etääntyä. En vain osaa lähteä mihinkään kenenkään kanssa. En osaa viettää aikaa ihmisten kanssa koulun ulkopuolella. En osaa sanoa: "Hei, nähtäisiinkö illalla?". Jos jotain leikilläni ehdotankin, niin pian jo jänistän enkä lähdekään. Sitten vietän iltani yksin kotona ja seuraavana päivänä saan kuulla, kuinka mukavaa oli ilman minua...

Miksi minä pelkään niin kovasti muita ihmisiä? Tahtoisin vain olla normaali...

"Suuri ääni - suuri persoona." http://kehraten.blogspot.fi
10.10.2010 22.10
021198159_r
Viestejä: 1153
Hamina

Minulla on koulussa muutama hyvä ystävä, ja näitä hyvänpäiväntuttuja, kavereita, on aika runsaasti. Vietän kyllä paljon aikaa ystävieni kanssa koulussa, mutta silti tuntuu etten voi avautua heille kaikesta. Onneksi minulla on kuitenkin todella, todella tärkeitä ystäviä muualla kuin täällä Haminassa, joiden kanssa juttelen päivittäin, ja joille pystyn kertomaan ihan mitä vain. Mielestäni on tärkeämpää ystävien laatu, kuin lukumäärä.

Olen aika sosiaalinen, ihmisten seurassa tuon esiin oman kantani ja juttelen kepeästi eri aiheista. Silti tuntuu, että minun on hankala luottaa välillä ihmisiin. On joitakin asioita, joita saatan heittää vain kevyesti välikommenttina, mutta toisista asioista en puhu enkä pukahda. Joskus on vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella, jonka seurassa ei tarvitse esiintyä.

26.11.2010 12.14
022348256_r
Viestejä: 3072
Lahti

Mitä tapahtu? Meni pitkän aikaa et koulussa yks "kaveri" käyttäyty mua kohtaan todella kylmästi ja suorastaan ilkeesti, ei kattonu tai ees oikeestaan puhunu ja vältteli melkeen mun seuraa. Sit se ihan tosta noin vaan muuttu ja oliki niin kaveria että. Sit taas yks päivä tässä kääns kelkkansa jälleen... Tosi vaikeeta yrittää olla tollasen ihmisen kaa ku koskaan ei tiedä mitä se musta ajattelee, haluaako se olla mun kanssa saati sitte edes nähä mun naamataulua.

Onneks mulla on kuitenki tätä nykyään (pitkästä aikaa) ihan oikeita kavereita, jotka ei aiheuta mulle henkistä kipua ja tuskaa eikä yritä jatkuvasti iskeä heikkoon kohtaan ja satuttaa. En muista koska oisin näin paljon kavereihin luottanu ku nyt ja mitä me ollaan tunnettu.. 4 tai 5kk? Koulussa en luota kehenkään vaikka oon ne ihmiset tuntenu jo melkeen 9 vuotta. Suuri kiitos ja kumarrus teille viidelle ihanalle ihmiselle, jotka luultavasti itsenne tunnistattekin!

You'd have to walk a thousand miles in my shoes just to see what its like to be me -Eminem
26.11.2010 15.07
En omista
26.11.2010 15.44

^^ <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 okei en jaksa enempää syrämmiä.

Mutta joo, pakko myöntää, että viittä ihanaa petsieläistä minunkin on kiittäminen aivan mahtavan hyvästä ystävätilanteesta! Ei ole yksinäinen olo ollut pitkään aikaan, seuraa saa ja vieläpä hyvin erilaisten tilaisuuksien merkeissä. Ei tarvitse pelätä, etteikö aina joku kuuntelisi huolia ja itse haluan kovasti huoöehtia näiden tapausten hyvinvoinnista. Me likes!

26.11.2010 15.54
Nää kaveri suhteet on vaan sellanen asia ettei niihin voi vaikuttaa mikään koulukuraattori, koska ei sellanen koulukuraattorin luoma pakotettu suhde ole oikea ystävyys suhde. Ystäviä ei olla pakotetusti.
Muokattu viimeksi: 26.11.10 18.58
26.11.2010 16.11
021657684_r
Viestejä: 259
Mulla on useinkin semmonen fiilis että oon täysin hukassa. Harvempi kavereistani ymmärtää, että omistan koiran ja se tulee ennen muita. Jotenkin kaverit vähentyneet juurikin koiran oton jälkeen. Eipä haittane. Onneksi on kumminkin niitä jotka ymmärtävät ja ovat pysyneet. Varsinkin silloin kuin Persie tiltasi, enkä voinut täällä kiusata ihmisiä oli orpo olo.
26.11.2010 16.15
021877384_r
Viestejä: 3212
Muurame

Mulla ei ollut ala-asteella oikein kavereita, oli sellaisia koulukavereita kyllä, mutta vapaa-ajalla ei ole koskaan ollut erityisesti kavereita. Serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa olin joskus tosi läheinen, mutta nyt ollaan mekin etäännytty.

Lukiossa sain nyt muutaman hyvän kaverin ja heidän kanssaan on aina ollut tosi kivaa, mutta vapaa-ajalla ei olla tekemisissä muuta kun facebookissa ja mesessä. Toisaalta asun niin kaukana muista, että ei ole ihmekään.
Petsien kautta oon kuitenkin saanut yhden kaverin, jonka kanssa on ollut aina tosi kivaa kun ollaan tavattu. Vapaa-aikana me nähdään, kun eri kouluissa ja paikkakunnilla ollaan. Jotain positiivista täältä petsiestäkin löytyy :)

12.03.2011 12.01
022348256_r
Viestejä: 3072
Lahti

Eikö tässä maailmassa ole sellasta ihmistä, jolla ois vapaana paikka hyvälle ystävälle? Onko mussa joku vika ku en oo kymmeneen vuoteen kelvannu täyttämään sellasta paikkaa kenenkään elämässä? Mulla on ympärilläni älyttömän ihania, mahtavia ja upeita ihmisiä, joiden olemassaoloa arvostan suunnattomasti enkä ikinä haluais heistä luopua mut miks ei mulla ole sitä yhtä Parasta kaveria - isolla P:llä?

You'd have to walk a thousand miles in my shoes just to see what its like to be me -Eminem
12.03.2011 12.15

Vain muutamaa ihmistä voin sanoa parhaaksi ystäväksi, loput on kavereita. Nämä muutamat ihmiset, on sellaisia joiden kanssa juttu lentää, ajatukset käy yksiin ja näämme aika usein :) Ja ne on sellaisia, joiden kanssa voi jakaa syvimmät huolet ja tiedän, että ne ei kerro niitä eteenpäin.

Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, varsinkin nyt, mutta ne on vain kavereita, niille en kerro niitä syvimpiä huolija ja pelkoja, niitten kanssa puhun yleispätevistä asioista. En koskaan mitään omasta elämästä tai lapsuudesta. Tai sitten sivuan aihetta vain hienosti, enkä paljasta paljon mitään.

Kahdelle ihmiselle olen vain kertonut minun entisestä parisuhteesta ja siitä, minkälainen se oli.

12.03.2011 12.21
022648142_r
Viestejä: 378
Pihtipudas
Oman ikäisiä kunnon kavereita en kunnolla omista. Kaikki hyvät kaverini ovat vuoden vanhempia.
Kissan elämä ei ole mustavalkoista ~
12.03.2011 12.24
021207963_r
Viestejä: 1716
Tampere
Kida kirjoitti:

Mä niin haluaisin tietää, mitä ihmiset ajattelee musta. Niin ei tarvitsisi kokoajan kulkea selkä kyyryssä ja korvat kaakossa häntä koipien välissäå angstaten, että se vihaa kuitenkin ja jaskaa puhuu.

Mitä täältä etsin, mitä täältä saan? Vaan omassa päässään voin tätä paikkaa paremmaksi rakentaa
12.03.2011 12.38

Mulla ei ole kun pari kaveria.

Eniten olen tekemisissä toisen kanssa,mikä asuu meidän lähellä.Hän on jesse sheltin ja siru seropin omistaja.

Toinen kaveri,jota nään hieman harvemmin(koska ei asu lähellä)on Samurain,Ninja ja Lumi rotan omistaja.Hänen kanssaan olemme hyvin samoilla linjoilla,molemmat olemme kiinnostuneet mm.koirista ja rotista ja nämä kaksi asiaa yhdistävät meitä aika vahvasti.

Olen myöskin hieman huono tekemään ystävyyssuhteita.Olen yleensä kavereiden seurassa tosi puhelias.

"Sitä saa mitä vahvistaa"
12.03.2011 14.31

Vuosien takaa erittäin tärkeä ystävä tuli takaisin elämään kuin tilauksesta! Kyseessä on kyllä ihminen, että harmitti pitkä puhumattomuus, joka välillämme pari vuotta oli. Sekin johtui niin typerästä asiasta kuin mustasukkaisuudesta: kaveri myönsi olevansa aivan liian kiinni minussa, eikä sulattanut sitä, että seurustelin ja suurin osa huomiosta kiinnittyi toiseen. Vähän hassuahan se oli, mutta onneksi asiat on nyt taas kuten ennen! Jutellaan mesessä päivittäin, nähtiinkin jo kerran kahvittelun merkeissä. Yritetään luoda taas luottamusta välille, joka meillä on ollut vuosien ajan. :3

Olisihan se mukava, jos paikkakunnalla olisi kavereita joita nähdä silloin tällöin ja puuhata jotain, mutta onneksi ainakin kauempana Suomessa asuu ihmisiä, joiden vertaisia ei löydä IKINÄ. Te ihanat Kuopiossa, Helsingissä ja Joensuussa - älkää ikinä muuttuko! Olette parhaita.

12.03.2011 14.41
022267832_r
Viestejä: 974
Joensuu

Ärr.

Mulla on ystävä, jonka kanssa ollaan oltu tiiviisti yhdessä jo suunnilleen eskarista asti. Meillä on paljon yhteistä ja samanlainen huumorintaju ja näin, mutta ongelmana on se että tuo ystävä ei tunnu ikinä ymmärtävänsä sitä että kaikki ei voi mennä aina sen mielen mukaan. Hän aloittaa mykkäkoulun jos en pysty lähtemään hänen kanssaan jonnekkin tai jos hän ei pääse minun mukaani joka paikkaan. Mykkäkoulu jatkuu niin pitkään kunnes hän päättää että nyt olen taas normaali ja puhun sulle. Huoh........

Asiasta kun yrittää mainitä hälle niin sitten vetää juttuun mukaan asioita joita minä olen tehnyt tai aiheita mistä minä olen suuttunut. En sitten jaksa tapella niin naurettavista jutuista ja annan asian vaan olla.

Väillä tuo ihminen tuottaa mulle suurta päänsärkyä mutta välillä taas kauheaa mahakipua kun nauretaan jollekkin tyhmälle jutulle yhdessä.... :D <3

Kun ihminen on säröllä, valo pääsee paremmin sisään.
12.03.2011 15.48
021702632_r
Viestejä: 899
Mäntsälä
Biibi kirjoitti:

Ärr.

Mulla on ystävä, jonka kanssa ollaan oltu tiiviisti yhdessä jo suunnilleen eskarista asti. Meillä on paljon yhteistä ja samanlainen huumorintaju ja näin, mutta ongelmana on se että tuo ystävä ei tunnu ikinä ymmärtävänsä sitä että kaikki ei voi mennä aina sen mielen mukaan. Hän aloittaa mykkäkoulun jos en pysty lähtemään hänen kanssaan jonnekkin tai jos hän ei pääse minun mukaani joka paikkaan. Mykkäkoulu jatkuu niin pitkään kunnes hän päättää että nyt olen taas normaali ja puhun sulle. Huoh........

Asiasta kun yrittää mainitä hälle niin sitten vetää juttuun mukaan asioita joita minä olen tehnyt tai aiheita mistä minä olen suuttunut. En sitten jaksa tapella niin naurettavista jutuista ja annan asian vaan olla.

Sama juttu. >o< Empä ala selittämään tätä juttua uudemman kerran, joten kompsin täysin Biibiä.

Aika mustaa muistot, mutta musta on vain väri muiden joukossa.
12.03.2011 16.02
021288265_r
Viestejä: 540
Hämeenlinna

Eilen otti päähän yks kaveri ihan suunnattomasti ! Se tuli meille koiransa kanssa, ja me sitten katottiin salkkareita. Tämä koira sitten vaelteli meijän talossa ja sillai. Sit mun kaveri halus mennä kattoon Cocoo, joka on mun huoneessa. Ja mä katoin sillä aikaa salkkareita.. Sitte sille kaverille tuli yktäkkii hirvee kiire kotiin. No mä olin sillee et ookoo, ja sit se lähti. Sit myöhemmin ku katoin viel telkkaa, nii kävin mun huoneessa hakemassa peittoa. Eikös sitten siellä ollu koiran kakat mun matolla -.-' Et mun kaveri oli kumminki nähny ne ja lähti sen takia, ei voinut mitään sanoa. En mä muuten olis vihanen, mutta se vaan lähti ja ei sanonut asiasta mitään. Ja muutenkin tämä kyseinen koira on jo yli yhden vuoden ja ei ole edes sisäsiisti..

Toivottavasti älysitte jotain..

<3
15.03.2011 22.45
021714062_r
Viestejä: 4370
Hämeenlinna
Minni kirjoitti:

miettikää tekin, jotka väitätte että luotatte ihan täysin ystäviinne: pystyisitkö kertoa ihan kaiken ystävällesi? kaikki iloisista synkimpiin salaisuuksiin? ihan kaiken? pystyisitkö kertomaan ystävällesi petsie profiilisi salasanan? sitten täytyy sanoa, että sinulla on harvinaisen hyvä ystävä! ..tai luotat liian helposti ihmisiin.

Mulla on ainakin yks hyvä ystävä, jonka kanssa voin jakaa ihan kaiken. Alkaen oveen törmäämisestä ja loppuen vaikkapa perhekriisiin. Meillä ei ole mitään salaisuuksia, olen tuntenut hänet nyt... 6 vuotta ja luotan häneen täysin.
Mulla ei ole tapana jaella salasanojani ystävieni kesken, ja tämä ystävä tietää. Mutta kyllä, voisin kertoa vaikka senkin, hän ei kuitenkaan sitä käyttäisi.

Olen ihan varma että tulemme vielä vuosien (jopa kymmenien) päästä olemaan yhteyksissä.

Se mikä ei tapa, se tappo melkein.
16.03.2011 19.21
020702337_r
Viestejä: 128
Ilmajoki

Joskus sitä vaan tahtoisi vaihtaa kaveripiiriä ja alottaa alusta. Uusia kavereita joiden kanssa VOI pitää hauskaa. Nykyään istun kotona ja ajattelen että miksi kukaan ei halua tehdä kanssani mitään. Miksi he eivät voi olla yhtä rohkeita? Pohojalaaasta sisua niiltä tuntuu puuttuvan... (teitittelen.. :P)

When you're gone, I still love you. Don't worry, and don't fall of the cloud, it hurts.
16.03.2011 19.26

tänään koulussa otin kaverin käsikynkään. :D hän katsoi mua oudosti noh mä tokasin jos mä kaadun niin me tehää se yhessä :D

toinen kuinka epäilyttävän näköstä on jos poika vetää mua luokassa kädestä ja mä huudan: mä en halua, mä en jaksa! mielipiteitä ? X)

16.03.2011 20.42
021783178_r
Viestejä: 263
Tampere
Pepsu kirjoitti:
Ystäviä miulla on kaksi. Ja todella helposti en ystäväksi laske..
Koulussa on kavereita ja tuttuja joiden kanssa tulee pyörittyä. Jutellaan ja ollaan vain. Silti he ovat niitä joille ei kerrota mitään.
Vapaa-ajalla olen usein yksin.(Tai no koiran kanssa se aika menee..)
Yksi ystävistäni asuu Keravalla ja lukio vie häneltä paljon aikaa. Toinen asuu puoliksi samalla paikkakunnalla kuin minä, ja puoliksi helsingissä. Viikottain pyritään kokoontumaan. Silti tunnen olevani toisinaan yksin. Näihin kahteen ystävään luotan, siltikään en heille kaikkea kerro. Tiedä sitten miksi, kai mulla on jokin asenne-vamma jonka takia en loppujen lopuksi edes heille tärkeitä asioita kerro.
Ja pahan olon näyttäminen, siihen en pysty. Kavereilleni olen se joka piristää ja jota ei ikinä masenna. En tiedä mitä vaikeaa siinä on, en kai halua kaataa omia ongelmiani ystävieni niskaan.

Sori sekava viesti. :D Toivottavasti joku saa jotain tolkkua.

siis ihan kun mun suusta! jotain geenejä meillä täytyy olla ;D paitsi nämä mun kaks ystävää on samassa koulussa mut eri luokalla. nähään kuitenkin melkein jokapäivä koulussa, mut yleensä se menee niin että oon omanluokan kavereiden kanssa. just kavereiden. plus sit nään näitä kahta ystävää enemmän joka viikko tanssissa, ja yritän kummiskin niitten kanssa olla muutenkin joskus vapaa-ajalla. silti musta tuntuu et oon nykyään niiden kanssa liian vähän :S

23.03.2011 22.19
Pistää vihaksi. yks hyväksi käyttää ja sit perkele!
Vittu inhoon sua nyt!

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti