Läheisen ihmisen kuolema - Sivu 20 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

14.12.2013 11.51

Itselläni kuoli isä,yhtäkkiä,kun olin 16v siitä sitten sairastuinki näihin psyykkisiin sairauksiin,ja olen nytten eläkkeellä.Vaikka kuolemasta on jo 20vuotta silti sitä isää on ikävä,mutta suru on muuttanut muotoaan.Eli kaikista muistosta on tullut hyviä ja pystyy esim.katselemaan valokuvia ilman itkemättä tai ahdistumatta.

 

Viimeisin kuolema oli 2.5.2013 kun rakas Piimä-kissani kuoli.Ahdistus painaa sydäntäni koko ajan,mutta tiedän,että Piimällä on h yvä olla.Siellä jossain :) <3

 

Kuolemia ei kenenkään tapauksessa vio mielestäni verrata,toiselle isovanhemmat läheisempiä kuin omat vanhemmat jne.Ja jokainen suree tavallaan,se että ei itke,ei tarkoita etteikö surisi.

 

Mitä enemmän tunnen miehiä,sitä enemmän rakastan kissojani
20.12.2013 23.23
021897949_r
Viestejä: 1083
Tampere

Huomenna olis edessä sedän hautajaiset. Sedän, joka halusi päättää päivänsä itse :/ Onneks viimesimmät muistot on hyvinkin positiivisia, muttei tällasta silti osannu odottaa, kun uutiset kuulin. :( 

20.12.2013 23.46

Nooh sitä on yrittäny olla reipas, mutta huomaa miten väsyny on suremiseen. Niin väsyny että vähäisinkin puheen aihe äidistä ja isästä tuo kyyneleet silmiin. Meille on sukulaisia tulossa viikonloppuna, ettei olla joulua ihan yksin ainakaan. Monesti on miettiny että mikä järki tässäkin on ja miksi piti mennä näin. Aina kysyn että miksi? Siihen ei varmaankaan ikinä saada vastausta, mutta mie uskon että me kaikki nähään ne rakkaat ihmiset sitten kun on meidän vuoro lähteä. Mie uskon että äiti ja isä on minua vastassa.

24.12.2013 01.31

Hyvää joulua äiti ja isä <3 Olisittepa meidän luona <3 :(

24.12.2013 12.28
022649140_r
Viestejä: 4317
Hyvinkää

Muisto kaunis vie eteenpäin meitä, lepää rauhassa ukki.

Eilen pääsi parempaan paikkaan. <3

Muokattu viimeksi: 24.12.13 12.28
24.12.2013 12.33
000039615_r
Viestejä: 7022

Hyvää joulu sinne taivaaseen, iskä! <3

24.12.2013 21.48
000078634_r
Viestejä: 543

Joulun valoa ja toivoa uuteen vuoteen kaikille sureville. Itsellänikin on jo isä taivaassa viettämässä joulujen joulua.

06.01.2014 01.58
021064417_r
Viestejä: 81
Somero

Ggräääeeeyä.......

Ahdistaa, ahdistaa, ahdista, ahdistaa....

Tiistaina (7.tammikuuta) on kulunut vuosi aikaa siitä, kun löysin rakkaan isovanhempani kuolleena hänen kodistaan. Se näky missä pappani makaa lattialla kasvot vasten lattiaa, on söpynyt lähtemättömästi mieleeni. Sumun keskeltä muistan vain paniikkikohtauksen, tuskan ja surun.

Nyt vain odotan kauhulla tiistaita. En halua sen tulevan, en halua kokea sitä kaikkea uudestaan.. En halua näyttää muille kuinka rikki oikeasti olen...

 

Pelottaa....

06.01.2014 09.28

Tänään vien papan haudalle kynttilät lyhtyihin. En vieläkään pysty olemaan kunnolla itkemättä, kun haudalla käyn, vaan aina ne kyyneleet tuppaavat silmiin kohoamaan. Ikävä on kova, mutta toisaalta sitten taas.. jotenkin tuntuu, että ei pappa ole "jatkanut matkaansa", vaan odottaa mummua että saavat mennä eteenpäin yhdessä.


 

Macho, macho man.I've got to be a macho man.
06.01.2014 18.50
Rip Manta kirjoitti:

Ggräääeeeyä.......

Ahdistaa, ahdistaa, ahdista, ahdistaa....

Tiistaina (7.tammikuuta) on kulunut vuosi aikaa siitä, kun löysin rakkaan isovanhempani kuolleena hänen kodistaan. Se näky missä pappani makaa lattialla kasvot vasten lattiaa, on söpynyt lähtemättömästi mieleeni. Sumun keskeltä muistan vain paniikkikohtauksen, tuskan ja surun.

Nyt vain odotan kauhulla tiistaita. En halua sen tulevan, en halua kokea sitä kaikkea uudestaan.. En halua näyttää muille kuinka rikki oikeasti olen...

 

Pelottaa....



 

Huhhuh, en osaa edes kuvitella miten lohduttomalta tuntuu kun löytää läheisensä tuolla tavalla. Voimia sinne!

Älä tule elämääni jos aiot lähteä siitä pois.
06.01.2014 21.15
021064417_r
Viestejä: 81
Somero
Taika kirjoitti:
Rip Manta kirjoitti:

Ggräääeeeyä.......

Ahdistaa, ahdistaa, ahdista, ahdistaa....

Tiistaina (7.tammikuuta) on kulunut vuosi aikaa siitä, kun löysin rakkaan isovanhempani kuolleena hänen kodistaan. Se näky missä pappani makaa lattialla kasvot vasten lattiaa, on söpynyt lähtemättömästi mieleeni. Sumun keskeltä muistan vain paniikkikohtauksen, tuskan ja surun.

Nyt vain odotan kauhulla tiistaita. En halua sen tulevan, en halua kokea sitä kaikkea uudestaan.. En halua näyttää muille kuinka rikki oikeasti olen...

 

Pelottaa....



 

Huhhuh, en osaa edes kuvitella miten lohduttomalta tuntuu kun löytää läheisensä tuolla tavalla. Voimia sinne!



Kiitos paljon, sitä tarvitaan. Eihän se helppoa ole, masennuksesta on jotenkute selvitty hengisä. Kyllä se ehkä tästä, päivä kerrallaan 
07.01.2014 21.26
022410567_r
Viestejä: 139
Paltamo

Itselläni on kuollut molemmat ukit, toinen mummo, kaksi enoa ja isä nyt 30.8.. :/

Menoa ja vilskettä.
11.02.2014 22.31

Jälleen on yksi läheinen lähtenyt enkelin mukaan. Lämmöllä muistelen <3

Niin äkkiä päivä sammua voi, 
ei kohtalon kellot edeltä soi, 
sydän itkee kaipuuta ikävää, 
vain muistot kalliit jää.

20.02.2014 20.33

Taas surullinen tapaus. Henkilö ei ollut kovin läheinen mutta tiesin kuitenkin hyvin 
ja tämä uutinen vaikuttaa toki koko kuntaan. Helikopterit päivällä etsineet tätä miestä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014022018059143_uu.shtml

20.02.2014 21.34

Tänä vuonna tulee kahdeksan vuotta rakkaan papan kuolemasta. Joskus sitä havahtuu miettimään, että mitäs jos kaikki olisikin mennyt toisin.

Onnea on olla jollekin tärkeä.
20.02.2014 21.39
Ronsu kirjoitti:

Vieläkään mä en voi uskoa tätä todeksi. Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias. Siitä on siis jo 9 vuotta. Katson kaikkia kuvia, en usko, ettei häntä ole enään. Ajattelen vain, että isäni on lähtenyt jonnekkin pois. Mutta ei... Kuollut hän on. Järkyttävä ikävä on vieläkin! Samoin enoni kuoli 1.1.2009, ihan järkyttävä ikävä. Enoni oli kuitenkin näistä kahdesta enosta se tärkeämpi, läheisempi. Vieläkin yritän päästä tästä yli, enoni kuolemasta. Kyllähän tämä varmasti ajan kanssa helpottaa, mutta ei kyllä tässä neljäntenäkään vuonna ole helpottanut. Varsinkin tuolloin 1.1, joka vuosi tulee itku, kun muistelen häntä. 

Enoni siis kuoli 29-vuotiaana. Sanotaan nyt vaikka, että häntä kirjaimella J. J oli valitellut vanhemmilleen kipua kainalossaan (asui siis vanhemmilla), otti sitten kai särkylääkettä ja meni takaisin lepäämään. Klo oli n. 3 aamuyöstä. Klo 4-5 oli menossa vessaan, kunnes kaatui vessan oven eteen. Ukkini yritti elvyttää häntä, muttei auttanut. Lääkärit sun muut tuli sinne ja lääkäri sanoi ettei ukkini olisi mitenkään voinut enää auttaa. J:ltä löytyi sitten aikaisemmin ollut sydäninfarktin arpi, ja tämä siis toistui. Toinen sydäninfarkti. Kuoli sitten siihen vessan oven eteen. 

Kova ikävä vieläkin on molempia, eikä ole helpottanut nyt 9 ja 4 vuoden aikana. Levätkää rauhassa <3



Vieläkään ei ikävä helpota, tuskin koskaan :( <3 Tämä on siis minun kirjoittama.
Muokattu viimeksi: 20.02.14 21.39
22.02.2014 18.43
022542671_r
Viestejä: 1799
Joensuu

Toissapäivänä sain kuulla, että yks nainen joka asu Norjassa oli kuollu. Mie en oikeen sillee ees tajunnu sitä, olin vaan, et ok. Viime yönä se sit iski- se tuli miun uniin ja mie näin niin kun jossain filmissä sitä aikaa ja sitä naista, mie kuulin sen äänenki ihan selvästi. Sai elää semmosta elämäntyyliä mitä haluskin, lepää rauhassa, olit osa sitä aivan h*lvetin mahtavaa porukkaa jotka olitte miulle enemmän perhe kun mikää muu ♥

24.02.2014 16.40
022495784_r
Viestejä: 1598
Hämeenlinna

Miun mummi kuoli aivan yllättäen tammikuun puolivälissä. Tulin ihan normaalisti koulusta kotiin, kunnes näin äitini keittiön pöydän ääressä tuijottamassa papereita. Kysyin, että ''Äiti, onko kaikki ihan ok?'' Ja äiti vastasi ''Ei ole, mummi kuoli viime yönä.''  :(

Se muutti koko meidän perheen elämän. Kuukauden päivät ollaan yhdessä äidin kanssa hoideltu mummin asioita. Peruttu lehtitilauksia, siivottu kämppää, viety Fidaan tavaraa, käyty hautaustoimistossa jne. Tämän kuun alussa oli mummin siunaustilaisuus. Vaikka näin ei saisi sanoa, minulle jäi siitä hyvä mieli. Muutamat mummin läheiset tuttavat tulivat meille kirkon jälkeen muistelemaan mummia. Jopa pappikin saapui paikalle. Laulettiin, katsottiin videoita ja kuvia mummista ja pappi soitti kitaraa. Sitten kun minä joskus kuolen niin haluan, että minuakin muistellaan noin rennolla fiiliksellä. :') 

 

Love God as he is Dog backwards.
16.03.2014 00.40

Tänään tulee vuosi täyteen siitä kauheasta onnettomuudesta, muistan vieläkin sen kaiken niin selvästi.
 

Ihan tavallinen lauantai aamu ja äiti ja isä teki lähtöä mökkipaikalle Pulmankijärvelle ja sanoivat heipat ja isä omalla tavallaan 'oleppa kunnolla'. Siinä sitten kattelin telkkaria ja jossain vaiheessa teki mieli soittaa äidille ja kysyä että mihin ne on oikein jääny, onko ne menny kahville vaiko käymään tuttujen luona. Pihalle ajoi sitten Vapaapalokunnan auto ja erittäin tuttu paikkakuntalainen tuli ovelle ja menin aukasemaan oven. Ensiksi tämä Juha kysyi että 'missä siskosi on?' vastasin että 'Ivalossa, kuis?' no mentiin sitten olohuoneeseen istumaan ja Juha aloitti näin: Minulla on surullista asiaa, asia joka muuttaa teidän elämänne. Tänään on puolilta päivin Pulmankijärven jäällä tapahtunut moottorikelkka onnettomuus ja sinun vanhempasi menehtyivät siinä.'  Huusin vain että 'EI! EI! EI! ei ole todellista!'. En edes tajunnut mitään siinä vaiheessa vaan istuin hiljaa. Juha otti hyllyltä äidin ja isän valokuvan ja kynttilän ja laittoi ne olohuoneen pöydälle ja sytytti kynttilän. Siinä istuin sanomatta mitään ja tuijotin valokuvaa. Siinä sitten kerroin siskoni osoitteen ja siskoni sitten soitti Juhalle ja oli hätääntyneen kuuloinen. Noh sittenpä uutinen ilmestyi uutisiin enkä pystynyt niitä lukemaan. Juha kysyi 'Jos kysyn poliisilta luvan niin haluatko käydä Pulmankijärvellä?' no vastasin että 'en'.  Sukulainen sitten tuli luokseni ja menin heidän luokseen ja odottelin milloin siskoni tulisi luokseni. Kun sisko sitten parin päivän päästä pystyi matkustamaan ja tuli naapuriin, jossa majailin, niin itkulla ei ollut mitään rajaa ja halasin siskoani pitkään ja molemmat itkettiin. En ole ikinä tuntenut olevani niin rikki ja sekaisin, eikä sitä tunnetta osaa edes kunnolla kertoa, se on jotain mitä ei halua uskoa vielä pitkään aikaan. Muistan muistotilaisuuden rukoushuoneella ja sinne tuli kyläläisiä. Kaikki itkettiin yhdessä ja siellä soitettiin virsiä ja pappi piti puheita. Oli niin kaunis hetki. Muistan myös hautajaiset kun lähdettiin kotipihalta ja autojonossa oli 150 autoa ja kirkossa ihmisiä oli yli 400 joista osa seisoi pihalla. Hautajaiset olivat niin kauniit ja muistan ajatelleeni kun katsoin arkkuja että 'ei äiti ja isä ole nuissa, he ovat meidän vierellämme.' Niin ajattelen edelleenkin. Ikinä ei voi elämästä tietää ja mitä se tuo tullessaan, me saimme vanhempamme pitää aika kauan, mutta kauemmin olisin toivonut heidän olevan meidän luonaan. Kuitenkin onneksi näen aika paljon unia äidistä ja isästä, jossa he katsovat meitä ja hymyilevät meille, mutta eivät sano mitään. Tiedän kuitenkin että äiti ja isä ovat aina meidän luona minne ikinä mennäänkin ja mitä tehdään, aina ovat meidän suojelusenkeleitä <3

Muistakaa ihmiset sanoa rakkaillenne miten paljon heitä rakastatte, koskaan ette tiedä milloin on liian myöhäistä.

Muokattu viimeksi: 16.03.14 00.43
14.05.2014 14.49
022334039_r
Viestejä: 357
Imatra

Meidän perhettä kohtasi odottamaton suuri suru 19.4 kun äitini yllättäen sairaalassa nukkui pois... perjantaina 18.4 saimme tietää että mitään ei ole enää tehtävissä ja aamulla sit äiti nukku pois vaikka 13.4 vielä sanottiin että ei ole mitään syöpää viittaavaa ja tarkoitus kotiin ainakin vapuksi päästä....

15.05.2014 18.29
022710854_r
Viestejä: 5203
Kannus

Mä kävin tänään elämäni toisissa hautajaisissa. Mun viimeinen isoisoisäni nukkui pois pari viikkoa sitten. Ei oltu mitenkään läheisiä, mutten olis uskonut sen vaikuttavan muhun näin paljoa. Lepää rauhassa.

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
15.05.2014 19.51
022334039_r
Viestejä: 357
Imatra

Ikävä äitiä hitto ei jaksas millään mennä töihin ja en kykene kun viel hautuumaalla työpaikka :(

15.05.2014 21.05
022334039_r
Viestejä: 357
Imatra

Äitillä oli maksasolusyöpä kun alettiin epäillä syöpää äiti eli vaan 1.5 päivää :( viimeisen kerran näin äitin 12h ennen kuolemaan ja hengitti raskaasti ja ei reakoinu mihinkään kun ääntelyllä ei edes kädestä puristanu pari päivää ennen tätä jutteli vielä ja puristi kädestä

15.05.2014 21.12
022334039_r
Viestejä: 357
Imatra
tää on aika paska syöpä muoto vaikka kuinka alussa olis huomattu ei hyvä ennuste yleensä kun syöpä alkaa elinaikaa 3-6kk julmaa oli kyllä lääkäri aika tökerö kysyin tästä syövästä lisää ni sano et jos haluut enemmän tietää googlaa lääkäri sano et äitillä tää on ollut viikkoja/kuukausia vaan ei vuosia
16.05.2014 09.36
022664868_r
Viestejä: 239
Tohmajärvi

Syöpä on kyllä sellainen, että jos sitä ei huomata ajoissa, niin mitään ei ole tehtävissä. Mummo (äidin äiti) kuoli syöpään jo vuosia sitten ja sitä ei todettu ajoissa, terveyskeskuksen lääkärit syötivät vain buranaa ja mene kotiin -periaattella. Hänen toinen tyttärensä oli menossa naimisiin ne pitikin pitää hieman aikaisemmin tämän syövän takia (ei siis meille kertonut mitään) ja miun äiti sitten aina järjestelyjen lomassa vei hänet kotiin kun väsyi. Kyllähän lapset sen aavisti, että jotain on vialla, mutta miulle kerrottiin vast pajon myöhemmin, kun sairaalareissuja alkoi tullä vähän väliä ja keskussairaala vierailut tulvat todella tutuiksi. Pesäkkeitä leikattiin jne. mutta syöpä uusiutui aina ja pahemmin. Lääkkeetkään ei auttanut ja oli jo virallisesti huumehöyryissä, hieman tujuilla aineilla, että kipu ei olisi niin kova. Buranoita meni ja paljon kun passitivat sen sitten kotiin. Minähän se sitten vastasin puhelimeen, kun soitto sairaalasta tuli ja pyysivät äitiä puhelimeen, aavistin jo siinä vaiheessa, että mummo on menehtynyt.

Pari vuotta sitten kuoli mummon mies, syöpään sekin. Sitä ei havaittu ajoissa ja terveyskeskuksen lääkärit ottivat aina ne yhdet ja samat kokeet (lääkärit myös vaihtui tiuhaan, aina oli eri lääkäri), kun sitten itse laittoi vastaan heille, niin alkoi hieman tapahtua, mutta no, ei ollut enää mitään mitä tehdä.

Ystävänpäivänä, 2013, isän hyvä ystävä menehtyi syöpään ja sama juttu lääkäreiden kanssa "sinä vain kuvittelet" -periatteella. Hänen vaimonsa kuitenkin oli asiantuntija ja soitti hänelle, sitten pääsi ihan oikeisiin diagnooseihin jne. Ja pari viikkoa myöhemmin, isän kollega menehtyi myös syöpään.

Äidin koulututtavan mies menehtyi keuhkosyöpään ja hän ei elänyt kuin pari kuukautta, kun diagnoosi oli annettu.

Viime vuonna tuli kyllä enemmän huonoja uutisia kuin hyviä.

Onneksi valokuvat ja muistot säilyy mielissä.

http://talkandbake.blogspot.com
16.05.2014 09.44
022334039_r
Viestejä: 357
Imatra

Äitikin valitti selkäsärkyä ja aina vaan vahvempia kipulääkkeitä annettiin sitkun tulehusarvot kaupungin sairaalassa 344 sit vasta keskussairaalaan ja syöpää alettiin epäillä vasta 1.5 päivää ennen äitin kuolemaa...

17.05.2014 00.08
000078634_r
Viestejä: 543

Syvä osanottoni, Ronnie.

20.05.2014 14.44
000058900_r
Viestejä: 220

Perhettämme koski suuri suru tämän kuun alkupuoliskolla, kun rakas setäni oli syystä tai toisesta riistänyt itseltään hengen... Oli hyvin yllättävä kuulla tämä eikä edelleenkään usko todeksi. Mikä saa miehen tuohon tilaan, kun hänestä päälle päin ei huomannut mitään ja elämä oli muutenkin mallillaan...

14.06.2014 21.47
022265391_r
Viestejä: 304
Oulu

Rakas äitini nukkui pois 29.5.2014, ikävä on kova :( <3

15.1.1970-29.5.2014 nuku hyvin äiti " Ansaitset kiitoksen kaikkein kauneimman ja levon rauhaisan" ♥
01.07.2014 17.40
022542671_r
Viestejä: 1799
Joensuu

Ja taas.. Lepää rauhassa ♥

 

Voisin melkein sanoa, että v*tun idiootit miksi ette voi pitää itestänne ees vähän huolta stna?

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti