Läheisen ihmisen kuolema - Sivu 8 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

04.12.2010 22.12

2 tuttua kuollut n. viikon sisällä.. jooh.

Ei kuitenkaan mitään läheisiä ollut mutta harmittaa silti.

Muokattu viimeksi: 04.12.10 22.14
04.12.2010 23.55
021925163_r
Viestejä: 694
Pöytyä
Mut valtas tänään hetkeks aikaa ihan kauhee olo, kun kaverit puhu papoistaan. (Järkevä lause). Mulla ei oo enää isoisää, ei yhtäkään. Ja tänään aloin kauheesti kaipaamaan molempia.

Levätkää rauhassa, mä rakastan teitä ikuisesti.
"Dogs are not our whole life, but they make our lives whole." ~ Roger Caras
05.12.2010 00.00
020004074_r
Viestejä: 1052
Isokyrö
Mullakaan ei ole paappoja enään, toinen kuoli joitain vuosia sitten,enkä oikein osannut kaivata.
Toista en koskaan edes tavannut, kuoli ennenkuin synnyin..Jotenkin häiritsee se, etten koskaan tullut tuntemaan häntä tai tiedä lähestulkoon mitään koko ihmisestä,vaikka on kuitenkin läheistä sukua..
Muita tuttuja ei ole onneksi kuollut lähiaikoina, hautajaiset ovat jotain niin ahdistavaa,varsinkin se kun ruumis tuodaan ja alkaa musiikki soida..
Turha pelätä laukausta sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa.
05.12.2010 00.46
000039615_r
Viestejä: 7022
Juulia kirjoitti:
Tästä on nyt viikko ja neljä päivää, mutta kuitenkin. Ite olen vasta nuorukainen (alle 18v) ja isäni siis kuoli 29.10.2010 vaikka olikin nuori
Eli nyt siis on todella tyhjä olo, ja kipuu vaan kasvaa <3

Osaan otot! Itseltäni on kuollut isä 4 vuotta sitten ollessani 13 vuotias...

05.12.2010 13.16
022074724_r
Viestejä: 2155
Lapua

Faari kuoli kaksi viikkoa sitten. Pari päivää sitä ennen saatoin Kratoksen viimeiselle matkalleen.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin kunnolla kuolemaa. Se tosiaan on osa elämää, mutta kuinka sen kanssa elää? Tunnen faarin poismenosta kauheaa itseinhoa ja syyllisyyttä, kun en viimeisinä vuonna paljoa faarin kanssa jutelleet saatikka tavanneet. Mutta kuitenkin faarin viimeinen lause minulle oli se peruskysymys millä se mua härnäs kersasta asti: "No onkos Kollia ollu?"... Ikuisesti kiitollinen tuolle vanhalle äijälle, joka ei kantanut mulle kaunaa vaikka muutinkin pois ja olin vähän turhankin suora.

Lepää rauhassa, rakas Faari.

Walking the tide line
I hear your name
Is angels whispering
Something so beautiful it hurts
Ei ole olemassa raiskauksia. On vain yllätysseksiä, jota ei tiennyt haluavansa.
06.12.2010 03.30
022654184_r
Viestejä: 2432
Porvoo

Tasan viikon päästä tulee kolme vuotta mummoni kuolemasta. Törkeää myöntää, mutta mummo oli minulle tärkeämpi henkilö, kuin äitini. Esimerkiksi ennen kouluun menoa kävelin mummolaan, istuin ja juttelin, joskus leivoimmekin jotain, ja lähdin sieltä kouluun. Koulupäivän päätyttyä saatoin taas käydä pistäytymässä mummon luona. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään eläkeläinen, vaan kävi edelleen töissä ym, mutta iltaisin. Mummo oli siis töissä päiväkodissa, jossa minäkin kävin pienenä.
Asia ja päivä, mitä oikeasti kadun elämässäni, on 12.12.2007, kuolemaa edeltävä päivä. Johonkin keskusteluun olen täällä kertonutkin, kuinka pidin etäisyyttä. Kaiketi sisimmässäni tiesin, että kohta on aika. Aamulla, kun äiti tuli istumaan sängylleni, herätti minut ja kertoi itkien mummon kuolleen viime yönä, muserruin täysin. En edes halua tietää, kuinka kauan itkin. En ole herkkä itkemään, en ollenkaan, mutta tuo oli liikaa. Lisänä inhosin itseäni aivan mielettömästi, kuinka olin ollut niin välinpitämätön viimeisinä hetkinä.
Ja syynähän oli siis uusiutunut syöpä. 12 vuotta aiemmin mummolla oli rintasyöpä, joka uusiutui jonnekkin. Tätä aluetta, johon syöpä uusiutui, ei tutkittu kertaakaan, ennen kuin mummolla oli kovia kipuja. Jos syöpä olisi huomattu aiemmin, olisi mummo luultavimmin vielä hengissä. Mutta mummo oli taistelija, elinaikaa oli annettu kuukausi tai kaksi, mutta henki pihisi vielä puoli vuotta.
Kaikista kamalinta tässä lienee se, että mummo kuoli syntymäpäivänään, ollessaan muistaaksen 62-vuotias. Poisnukkuminen oli kuitenkin niin arvokas kuin syöpäpotilaalla olla voi; tätini oli tullut Ruotsista ja hän sekä ukki olivat viimeiset viisi tuntia mummon vierellä, puhuivat mukavia. Suurimmat kiitokset kuitenkin ukille, joka oli tuonut jo aiemmin sisälle oikean joulukuusen (aina aiemmin heillä oli muovikuusi) ja leiponut pipareita; mummo rakasti joulua. Se oli aika, jota mummo odotti koko vuoden! Kaikki olisivat halunneet mummon elävän jouluun, vaan toisin kävi.
 Mummon hautajaiset ovat ahdistavin kokemukseni koskaan. Vain lähin perhe paikalla vainajan omasta tahdosta, kaikki itkemässä. Kukaan ei saa sanaakaan suustaan, kauniit runot oli kirjoitettu, mutta kukaan ei pystynyt niitä lukemaan. Ja vain neljä päivää jouluun. Joulu ilman mummoa, mahdoton ajatus...

Jää tähän paikkaan lepäämään,
kasvot kohti itää
Ei enää kiire mihinkään
(Vielä tästä nousen)
Jää tähän paikkaan lepäämään,
kasvot kohti itää
Ei enää kiire mihinkään
(Vielä tästä nousen)

Eilen sain myös kuulla, että isän mummo (isomummo) oli kuollut viime yönä. Isomummu eli 93,5 vuotta, joskin tahtoi itse jo luovuttaa viisi vuotta sitten. Isomummu oli koko ajan vakavasti sairas, ja söi jatkuvasti lääkkeitä. Hän inhosi elämäänsä, ei koskaan enää hymyillyt, etenkään sen jälkeen, kun joutui hoitokotiin. Kaikkien omaisten mielestä olisi ollut armeliaampaa päästää isomummu tuskistaan, vaan Suomen laki kieltää sen. Torstaina mummo oli nukahtanut, verenpaine laskenut, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sammunut kokonaan. Kaikille helpompi näin.

Muokattu viimeksi: 06.12.10 03.36
|: http://krrsu.blogspot.fi :||: http://dise-pics.blogspot.fi :|
06.12.2010 08.01
Vinka kirjoitti:

Nyt on vaari nukkunut pois...

Aamunkoitosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.

<3

Osanotot :(

**********

8.11.2010 tuffani (=pappa,vaari,jne) vaipui ikuiseen uneen. Kuihtui olemattomiin... Lauantaina olis uurnan lasku...
Nyt on kaikki isovanhemmat menneet....

06.12.2010 12.03

Sun veresi virtaa mun suonissani
Sun äänesi kuuluu mun puheessani
Taivuin samaan suuntaan mihin olit taipunut
Vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut

En taistele vastaan vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan häviäisin
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen
Nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa
Minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen
Nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa
Minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Mun veri on sun

Neljä Ruusua - Veri

xxx

Tuli omatkin surulliset muistot mieleen, kun piti lohduttaa mummua hänen veljensä poismenon takia.

06.12.2010 12.34
022421954_r
Viestejä: 2033
Pyssykylä
Kira kirjoitti:
Vinka kirjoitti:

Nyt on vaari nukkunut pois...

Aamunkoitosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.

<3

Osanotot :(


Voimia täältäkin <3
Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
06.12.2010 13.08

Oma vaari kuoli ollessani 4-5-vuotias, ja silloin jopa olin mökillämme siinä läsnä. Mökillä kuoli, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Ja iältään oli 58-63 vuotias, en oikein ole varma. Olihan se kamalaa, silloin pienenä en voinut tuota asiaa käsittää ja nyt vasta alkanut tuo asia murehtimaan. =/
Isän isä = ukki kuoli sairaalassa, ja sen kanssa en ollut sitten edes puhunutkaan, sen kummemmin tuntenutkaan. =/
Samoin, 2006-2007, en oikein muista, kuoli mökkinaapurimme (mies) joka oli meille kyllä enemmän kuin tuttu, hän tuntui samalta kuin olisi oma isoisäni. Olihan hänelläkin kyllä ikää, 87-93v. Ja sairaalassa kuoli. =/

Mutta onneksi tässä lähiaikoina ei ole ketään kuollut, vaan tuossa 2005-2007 aikoihin kuoli he 3 ihmistä.

24.12.2010 19.33

Keskiviikkona äiti tuli herättämään, pappa oli kuollut, nukkunut yöllä ikiuneen. Järjetön ikävä on, joulu ei enää tunnu miltään. Kevään ylioppilas juhlat tuntuvat varmaan aika turhilta, pappa oli aina se joka kannusti ja kyseli miten koulussa menee, se odotti että mitä mä saavutan elämässä. Heti kun joku puhuu hautajaisista tai pappan kuolemasta tekis mieli vaan huutaa kaikille ja käskeä lopettamaan.

Mut tämmöstä elämä on, pakko kestää. Toisaalta parempi näin, ei ollut enää ihmisen arvosta elämää, toisaalta, toisaalta ja toisaalta ....

You're all I got. You're all I need. You're my friend in need. You're all I got. You're all I need. You're my friend indeed.
24.12.2010 19.47
Kiitos Rocky! Oon nyt pari päivää miettinyt että nyt se kunnon opiskelu alkaa mun osaltani, mä aion näyttää niille jotka ei usko muhun. Pappaa tulee olemaan aina ikävä, ja unohtaa en halua koskaan, yli vaan on päästävä.
You're all I got. You're all I need. You're my friend in need. You're all I got. You're all I need. You're my friend indeed.
16.01.2011 07.06
Lissu kirjoitti:
Juulia kirjoitti:
Tästä on nyt viikko ja neljä päivää, mutta kuitenkin. Ite olen vasta nuorukainen (alle 18v) ja isäni siis kuoli 29.10.2010 vaikka olikin nuori
Eli nyt siis on todella tyhjä olo, ja kipuu vaan kasvaa <3

Osaan otot! Itseltäni on kuollut isä 4 vuotta sitten ollessani 13 vuotias...

Otan osaa! Oon joutunu kokemaan saman :'( Isi kuoli syöpään (hän oli alle 40 vuotias) 11.11.2004 kun olin 10 vuotias, omat synttärit on sitte 17.11, eli ei kovin ilosesti niitäkään vietetty! :''( Muistan isiä lämmöllä ja rakkaudella enkä koskaan unohda. sieltä se ylpeenä katselee mua pilven reunalta <3

Myös rakas vaarini kuoli kolme päivää syntymäpäivänsä jälkeen! en osaa vieläkään kuvitella että koskaan enää en kuule vaarin ääntä, enkä saa oppia uusia asioita häneltä, ja pelata hirsipuuta ja sudokuja.

Läheisen menettäminen on suurin kipu, mitä oon koskaan tuntenut!

Voimia kaikille!

"Laatu ratkaisee, ei määrä. Minun sieneni ovat syötäviä!" -Pikku Myy
16.01.2011 09.09
020378189_r
Viestejä: 154
Kouvola

Osanottoni kaikille läheisten menettäneille, voimahalaus ja aika antaa armoa surulle.

Äitini menetin syövälle ollessani 25 vuotias. Työ sai itseni pysymään raiteilla, itku ja läheiset jotka jaksoivat kuunnella ja puhua Äidistäni. Kävin myös ulkomailla töissä kun oli pakko päästä pois.

Syöpä myös sairaus josta vain toivoo toisen pääsevän pois, sitä kipua ei halua katsoa, se helpottaa jossain mielessä kun tietää toisen päässen kivuista.

Jokaisella meillä on oma aika elää täällä.

16.01.2011 09.20
022348256_r
Viestejä: 3072
Lahti
Veljeni kummisetä kuoli toissapäivänä. Diabeetikko kun oli ja yksin ollessa sokerit heitti ja joutui shokkiin. En ollut kovin läheinen hänen kanssaan, mutta pahaltahan tuo silti tuntuu
You'd have to walk a thousand miles in my shoes just to see what its like to be me -Eminem
16.01.2011 10.08
022540334_r
Viestejä: 868
Loimaa
*Weera-Murmu kirjoitti:
Minulta on menneet kaikki isovanhemmat,omat vanhempani,tätini ja enoni ja jopa veljeni.

Suuret osanotot sinulle, samoin kaikille muille!

Itse olen menettänyt kaikki isovanhemmat paitsi mammam äidin puolelta.

"No man, no law, no war, can stop him."
16.01.2011 10.21

Ihan hirveä ikävä tuli yhtäkkiä mummua ja tuffaa (=vaari)...
Kamala ajatella että paikka jossaviihdyin lapsena ja jossa on paljon hyviä muistoja, myydään nyt pois... Jos mulla vaan olis jo se yritys tai jos olisin töissä ja saisin asuntolainan...

Osanotot kaikille läheisensä menettäneille <3

17.01.2011 15.17
Huh, tänään kävi taas itku silmäkulmassa kun tuli muistot mieleen. Toisaalta, parin kyynelen jälkeen asia tuntui taas paljon helpommalta.
17.01.2011 15.34
kauheen nopeesti se aika meneeki.. yhen kaverin kuolemasta jo yli vuosi ja toisen kaverin kuolemasta puolisenvuotta.

tulee aina välillä sellasia tilanteita ku ajattelen että "täytyypä kertoa toi juttu sille" mut sitte tajuaaki että tää on jo poissa. tekee kyllä mielettömän pahaa ajatella ettei noita kavereita näe enää ikinä. no, ehkä tää joskus helpottaa..
17.01.2011 15.40
022293232_r
Viestejä: 1439
Kajaani

Multa on oikeestaan lähisukaisista kuollut setäni jota en muista ollenkaan, koska en ollut edes silloin syntynyt. Mutta myös kummatkin ukkini ovat kuolleet toinen ollessani jotain 9v ja toinen ukkini kuoli kun olin 14v

Kummassakin ukissani oli se erikois piirre että he ymmärsivät varsin hyvin hiljaista, mutta silti temperamenttista luonnettani, koska olivat itse hyvin samanlaisia. Toinen ukkini tuputti minulle aina rahaa ja sain aina olla salaa viemässä rahaa hänen rahapussiinsa takaisin koska tiesin että hänellä ei ollut varaa kyllä jaella 20e seteleitä joka kerta kun kävin mummulassa :D Mutta kummankin ukin kuolema kyllä kirpaisi koska olimme todellakin luonteeltamme hyvin samanlaisia ja olin kummankin ukin lempi lapsenlapsi mummujen mukaan :)

Oli kyllä hellyyttävää että toinen ukeistani joka kuoli kun olin 9v niin dementoitui pahasti mutta aina vaan jaksoi muistaa mummun nimen ja minun nimeni. Hän unohti jopa lastensa nimet, mutta minun nimeä ei ikinä :) Monta kertaa taluttelin hänet kotiinsa kun olin tulossa tai menossa kouluun ja ukki hortoili sitten pitkin kylänraittia, kerran jopa lumilingon kanssa :D Kukaan ei kuitenkaan asiasta koskaan minulle virnuillut koska kaikki hyvin tiesivät että ukkini oli jo pahasti dementoitunut. Olen jopa kerran kuskannut ukin ostamat kaljat takaisin kauppaan ja hakenut rahat takaisin koska ukillani oli sokeritauti ja hän ei saanut käyttää alkoholia. Myyjä oli onneksi silloin tuttu ja hän tunnisti kuka olin ja otti kaljat takaisin ja antoi minulle rahat. Itse muistelen aika huvittuneena mitä sitä ukin kanssa toilailtiin, mutta hänen kanssaan viihdyin aina :) Ikävä jäi, mutta ukillani oli terveet elämäntavat ja hän oli 72v kuollessaan joten eli minun mittapuussani erittäin pitkään.

Toinen ukkini olisi takuulla elänyt pidempään, mutta niinkuin sanon on jokaisen oma asia polttaako tupakkia vai ei. Ukkini poltti parhaillaan kaksi askia päivässä ja tulos oli keuhkoahtaumatauti. Ukin sydän sitten petti lopussa, mutta hän eli pidempään mitä toinen ukeistani peräti 74 vuotiaaksi ja todellakin mitä huonoimmilla elämäntavoilla. Oli kamalaa kuunnella ukin viimeisinä vuosina kuinka näytti ettei ukki saanut henkeä ja yski todella paljon. Mutta ukki oli todella kiinnostunut mitä minulle aina kuului ja juttelin hänen kanssaan usein. Me kumpikin oltiin jääräpäitä ja saatiin aina välillä mummu ja äiti hermostumaan :D Kummastakin ukista jäi todella hyvät muistot jopa pitempään eläneestä ukista, hän kyllä ainakin oli elävä esimerkki miten käy kun polttaa 8 vuotiaasta asti tupakkaa, takuulla polttaisin muuten, mutta aina olen osannut kieltäytyä kun muistelen ukkiani :)

06.02.2011 01.30
Tuli aivan järkyttävä ikävä kun löysin iskän kuvan kaapista <3 Voi kumpa vaan vois palata ajassa takas....
06.02.2011 01.56
000109764_r
Viestejä: 523

Minulta kuoli n. kaksi viikkoa sitten pikkuveli. ):

Isäpuolen ja äitin kolmas menetetty lapsi..
Äitini oli siis vasta 18viikolla odottamassa lasta.
Sikiökalvoon tuli reikä ja lapsivedet tuli. Kummiskin lapsivettä oli sen
verran että jaksoi pikkuveli sinnitellä viikon sielä kunnes
syntyi ja kuoli samantien. ):
Hautajaiset olivat perjantaina..
Ajattelin ensin että en kumminkaan itke paljoa.. Toisimpa silti kävi.
Hajosin jo ihan alussa kun näin isäpuoleni kantavan pikkuista valkoista
arkkua. Silloin vain yritin katsoa puita ja ajatella muuta.
Silti vaan kyyneleet tuli ja tuli eikä niille meinannut loppua tulla.

Osanottoni kaikille läheisensä menettäneille! ):

06.02.2011 07.38
Avatar_female
Viestejä: 325
Minulta kuoli isä vuonna -86 itsemurhan tehtyään. Sen jälkeen on mennyt serkku ja liuta kavereita. Niin ja kaksi kissaa Äiti elää , mutta jos kuolee ennen minua niin hautajaiset saavat pitää ilman minua.
06.02.2011 08.39
Multa on kuollut yks kaveri vajaa vuos sitten. Helmikuun tokavika päivä. Oli just täyttänyt 15v, tammikuussa. Oli tosi läheinen mulle. Ikävä on kova.
06.02.2011 19.01
022437078_r
Viestejä: 623
Mun luokkakaveri menehty lokakuus.. Hirvee ikävä♥ ja ikää 14v.....
Pieni koira, iso sielu.
06.02.2011 19.18
minulta ei ole kuollut ketään läheistä, mutta olen alkanut pelätä omaa kuolemaani olen vasta 14.sta. noh avaudumpa tänne: heräsin yöllä viiltävään kipuunrintakehässä menin alkertaan pitäen seinästä tukea(oli lähellä ettei mennyt taju) kaaduin olohuoneen sohvalle en saanut henkeä... Äiti tuli olohuoneeseen kuultuaan äänesä hän kysyi mikä hätänä? en voinut vastata kuin huohittaen sattuu ja pidin rintakehästäni kiinni.. äiti koski minua ja pelästyi olin tulikuuma, tuskanhikinen. ambulanssin saavuttua kohtaus oli ohi eikä mitään saatu selville.. noh viimeviikon liikkatunnilla alkoi taas sydämestä ottamaan (oksettamaan,pyörrytämään) en tyhmänä mennyn terkkarille vaan menin sivuun ja odotin että se menee ohi no se meni ohi.. Ajatukseni ovat hakoteillä. entäs jos kuolen nuorena? onko minulla sydän vika? huoh kun on hirveää olla tiedottomuudessa jos ei tiedä mitä itseään vaivaa :_:
06.02.2011 19.23
022112494_r
Viestejä: 896
Joensuu
Ei läheinen mutta luokkakaverin isä kuoli järkyttävällä tavalla. Oli siis nousemassa liikkuvaan junaan, liukastui niissä rappusissa ja tippui.. Itselle tuli kamala surku tuosta. Luokkakaveri kuitenkin lhes entisensä, vahva ihminen tai sitten ei ole päässyt vielä suruvaiheeseen.
Elämä on elämääkin suurempi
06.02.2011 20.19
020739822_r
Viestejä: 143
Tampere
Multa on kuollut ukki,mummu,pappa,koira ja hamsteri.Mummu ja pappa kuolivat kun olin ihan pieni,niin en oikein niitä sillon itkeny,mutta ukin kuolemaa itkin,ja paljon.Ukin kuolemasta on noin vuosi ://. Koira kuoli noin kolme vuotta sitte,ja sitä itkin viikkoja.Se oli kova paikka,sillä se oli ollu täällä mun koko elämän :'(. Viimeisin menetys on mun hamsteri joka kuoli kolme kk sitten.Itkin hirveesti,ja itken vieläkin välillä :'(. Mua kans hirvityttää ajatus että mun äiti,isä,serkut,sisarukset kuolis.Mutta mä ainakin uskon siihen,että kun ite joskus kuolen,niin nään taivaassa mun kaikki rakkaat. Uskon siihen että taivaassa on elämää.
06.02.2011 21.23

Mirri, Kauheeta ;o Mullakin rintakehässä aina jotain ihme kipuja, jopa kestänyt päivänkin ajan, ettei kunnolla saa hengitettyä. Terkkari kerto jonkun syyn, mutta en muista sitä enää, enkä ole varma onko se edes se syy. Ja kun suvussa on rytmihäiriöö sun muuta, niin pelottaa :s

Iita, Ittekki uskon siihen jotenki et taivaassa olis elämää, tai edes näkisin kaikki kuolleet sit siellä :/ Toivottavasti näin olis.

Mä en vaa vieläkää voi uskoo et mun serkku on kuollu, se tuntuu niin mahdottomalta ja kauhealta ajatukselta :'( Pelottaa et joku läheinen kuolee pian :(

06.02.2011 21.28
022680639_r
Viestejä: 1434
Ulvila
mun pappa kuoli viimeviikon pe-la välisenä yönä. kauhee ikävä kun oli kuiteski tosi rakas ihminen mulle, alkaa kyllä pikkuhiljaa jo olo helpottamaan. haudalla käyn sitten hautajaisten jälkeen jotka on 19. päivä. me ei ehditty edes jouluna käymään mamman ja papan luona :/ mamma on varmaan ihan rikki

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti