Hevonen - lajiesittely

Hevonen (lat. Equus caballus) on isokokoinen hevoseläimiin kuuluva nisäkäs. Hevosta on käytetty vuosituhansien ajan ratsuna, vetoeläimenä sekä maatalous- ja metsätöissä. Ajan myötä autot ja traktorit syrjäyttivät hevosen alkuperäisen käyttötarkoituksen. Nykyään teollistuneissa maissa hevonen on lähinnä harrastuseläin. Monelle hevosen kanssa työskentely on myös ammatti. Suomessa työskentelee hevosten kanssa tällä hetkellä arviolta noin 5 000 henkilöä.

Tätä nykyä eri hevosrotuja on satoja ja käyttötarkoituksia monia, esim. raviurheilu, ratsastus ja valjakkoajo. Lämmin-, kylmä-, täysi- ja puoliverisiä hevosia käytetään yleensä eri tarkoituksiin. Jalostuksen myötä hevosten koko vaihtelee suuresti. Esim. maailman pienimmän hevosrodun (falabella) edustajat ovat pienimmillään vain puolen metrin korkuisia, kun taas maailman suurimman rodun (shirehevonen) yksilöt voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi. Alle 148 cm korkeita hevosia voidaan kutsua poneiksi.

Hevonen on täysikasvuinen 4-6 -vuotiaana, roduista ja yksilökohtaisista eroista riippuen. Kesyhevonen voi elää jopa 50-vuotiaaksi, mutta yleensä noin 30-vuotiaaksi. Hevonen on erikoistunut ruohon syöjäksi ja sen luontaisinta ravintoa ovat huonosti sulavat ja runsaskuituiset heinäkasvit. Hevonen on myös hyvin herkkä, säikky ja nopea kakkapää yms.. eläin. Lyhyillä matkoilla hevonen yltää jopa 60-80 kilometrin tuntinopeuteen. Hevosilla on olemassa keskenään arvojärjestys, joka helpottaa ja selkeyttää hevoslauman elämää. Suomessa on nykyään enemmän lämminverisiä kuin suomenhevosia, mutta Suomen ainut oma alkuperäinen hevosrotu on suomenhevonen joka täytti vuonna 2007 100 vuotta. Tämä suomen maa saa olla ylpeä suomenhevosista!

Hevoset ovat yleensä helppoja käsitellä jos ne ovat hyvin koulutettu. Silti aina taitavinkaan hevosen käsittelijä ei pärjää niille. Kuten jo kauan aikaa sitten lehdessä kerrottiin: kokenutta raviohjastajaa oli hevonen päässyt puraisemaan kaulasta ja sen johdosta ohjastaja oli kuollut veren hukkaan.