Historiaa

Norjalaisen metsäkissan tarkkoja esi-isiä ei tunneta. Luultavasti se on viikinkien ryöstöretkiltään mukanaan tuomien pitkäkarvakissojen ja paikallisten lyhytkarvakissojen risteymä, joka aikojen kuluessa sai rauhassa jalostua roduksi. Vasta 1930-luvulla muutamat norjalaiset kissankasvattajat alkoivat kiinnostua rodusta. Se tapahtui melkein viime tipassa, sillä risteytyessään eurooppalaisen lyhytkarvan kanssa rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon.

Ensimmäisen kerran norjalainen metsäkissa oli esillä 1938 Oslossa pidetyssä kissanäyttelyssä. Se herätti siellä suurta kiinnostusta, mutta samana vuonna alkanut II-maailmansota aiheutti sen, että rodun määrätietoinen elvyttäminen ja jalostaminen aloitettiin uudestaan vasta 1960-luvun lopulla. Vuonna 1977 norjalainen metsä-kissa tunnustettiin omaksi rodukseen FIFéssä ja se sai rotumääritelmän. Rotumääritelmän esikuvana oli kissa nimeltä Pans Truls.

Suomeen norjalainen metsäkissa rantautui ensimmäisen kerran 1979 ja ensimmäinen pentue syntyi kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1981. Nykyisin norjalaisen metsäkissan kasvattajia on jo useita ympäri Suomea.

Ulkonäkö ja luonne

Norjalainen metsäkissa on suurikokoinen ja vankkaluustoinen kissa. Rodun urokset ovat naaraita huomatta-vasti kookkaampia. Aikuinen uros painaa 5-8 kiloa ja aikuinen naaras 3-5 kiloa. Vartalo on pitkä ja takajalat ovat etujalkoja korkeammat. Tuuhea, pensasmainen häntä on pitkä ja sen tulisi ulottua ainakin lapaluihin saakka. Norjalainen metsäkissa on täysikasvuinen vasta noin 3-4-vuotiaana.
Norskin pää muodostaa tasasivuisen kolmion. Pää on kolmiomainen, jossa kaikki sivut ovat yhtäläiset, nenä pitkä, profiili suora ja leuka voimakas. Silmät ovat suuret, avoimet ja hiukan vinot. Metsäkissalla tulisi olla valpas, hiukan "villi" katse. Kaikki silmienvärit ovat sallittuja. Korvat ovat korkeat ja tunnusomaista on pitkät karvat korvien sisäpuolella sekä ilvestupsut korvien kärjissä. Korvat ovat suuret ja sijoittuneet niin, että niiden ulkoreunat seuraavat kolmion linjaa.
Turkki on puolipitkä ja kaksinkertainen. Se muodostuu villavasta, tuuheasta alusturkista ja pitkästä, vettähylkivästä päällysturkista, joka suojaa kissaa kastumiselta ja kylmyydeltä. Kissalla on selvästi erottuva kauluri ja "pussihousut" sekä pensasmainen tuuhea karvoitus hännässä. Kerran vuodessa norjalainen metsäkissa tiputtaa turkkinsa, silloin sillä ei ole pitkää karvaa oikeastaan muualla kuin hännässä. Kaikki turkin värit ovat sallittuja lukuun ottamatta naamiovärejä, suklaata ja lilaa. Sisäkissojen turkki on usein lyhyempi ja pehmeämpi kuin kissojen joita ulkoilutetaan.

Luonteeltaan norski on ystävällinen ja seurallinen. Se on yleensä aina siellä missä tapahtuu ja mieluiten tapahtumien keskipisteenä. Se on myös hyvin kekseliäs, rohkea ja älykäs. Metsäkissa on terve, eloisa ja helppohoitoinen puolipitkäkarvakissa. Norjalainen metsäkissa viihtyy erinomaisesti sisäkissana, kunhan sille järjestetään tarpeeksi virikkeitä (kiipeilypuu, leluja ja leikkiä). Se on helppo opettaa kulkemaan valjaissa. Verkotettu parveke tai pihalle rakennettu ulkoilutarha ovat myös toimivia ja turvallisia ulkoilumuotoja norskille.

On myös muistettava, että aidolla norjalaisella metsäkissalla on aina rekisterikirja. Usein kuulee pitkäkarvaista kotikissaa kutsuttavan norjalaiseksi metsäkissaksi, vaikka kyseessä on vain mahdollisesti norjalaista metsäkissaa muistuttava kissa. Kotikissat/sekarotuiset eivät ole norjalaisia metsäkissoja, vaikka niiltä hiukan näyttäisivätkin. Mikäli olet kiinnostunut aidon norjalaisen metsäkissan hankinnasta, huolehdi että ostat rekisteripaperillisen pennun. Kissan voi rekisteröidä vain kasvattaja tiettyjen kissaliiton määräämien sääntöjen rajoissa, sitä ei voi enää myöhemmin saada rekisteriin. Lisää tietoa Norjalaisen metsäkissan kasvattajista ja tarjolla olevista pennuista saat Norjalaiset Metsäkissat ry:n sivuilta http://www.norjalainenmetsakissa.fi/ .

Tekstin lähteenä käytetty Norjalaisen metsäkissan standardimääritelmää ja Norjalaiset Metsäkissat Ry:n sivuilla olevaa esittelyä.