Ulkonäkö

Afgaani on ulkonäöltään hyvin erikoislaatuinen ja huomiota herättävä. Kuten kaikilla vinttikoirilla, afgaanillakin on pitkät, hoikat raajat, sen vatsa on kuroutunut, pää on pitkä ja kapea ja olemus kertoo nopeudesta ja lihaksikkuudesta. Afgaanin erityispiirteitä ovat pitkä, silkinhieno turkki, itämainen ilme, silmukkaan päättyvä pitkä häntä, voimakkaat sarvennaiset, suuret tassut ja kevyet, joustavat liikkeet. Ravatessaan afgaani peittää runsaasti maata, sen pää ja häntä ovat ylväästi koholla, ja näyttää aivan kuin se ei koskettaisi maata leijuessaan eteenpäin.

Afgaanin ihannekorkeus on uroksilla 68–74 cm ja nartuilla 63–69 cm. Aikuinen uros painaa koosta riippuen 24–33 kg, narttu 18–25 kg. Kaikki värit ovat sallittuja, ja väriasteikko vaihtelee vitivalkoisesta kerman- ja kullanvärisen eri sävyjen kautta monenlaisiin harmaisiin, eri värien yhdistelmiin ja täysmustaan. Yleisimpiä värejä ovat mustamaskinen golden (päävärinä kullanväri, kuono ja korvanpäät mustat) ja black & tan (musta ruskein merkein, kuten esimerkiksi rottweilerilla).

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan afgaani on hyvin itsenäinen ja omanarvontuntoinen. Vieraita kohtaan se voi olla pidättyväinen ja luo heihin ylvään, viileän katseen, mutta tavatessaan tuttuja se tervehtii näitä lämpimästi ja riehakkaastikin. Se on koko perheen koira, jolle omat ihmiset ovat tärkeitä. Kotona se viihtyy omissa oloissaan, ei pyöri jaloissa eikä koko ajan seuraa ihmistä huoneesta toiseen. Se sopeutuu hyvin myös kerrostaloon eikä ole herkkä haukkumaan.

Rauhallisen ja hillityn olemuksen vastapainona afgaanin luonteesta löytyy myös temperamenttinen puoli, joka rakastaa vauhtia, kiihkeää takaa-ajoa ja silkkaa riehumista. Afgaani tarvitsee paljon liikuntaa, ja sen pitäisi saada juosta vapaana päivittäin. Itsenäisen metsästäjän luonne rajoittaa kuitenkin vapaana juoksemista, sillä impulsiivisena koirana afgaani intoutuu helposti sellaiseen vauhtiin, ettei se kuule omistajan kutsua, ja koira saattaa kadota useiksi tunneiksi. Niinpä afgaania kannattaa pitää irti vain turvallisella, aidatulla alueella.

Alkuperä

Rotu pysyi kauan tuntemattomana eurooppalaisille. Mielenkiinto näitä koiria kohtaan heräsi vasta vuonna 1839, kun brittiläiset saapuivat Intiasta Afganistaniin. Siitä aina vuoteen 1922 britit miehittivät maata aika ajoin ja tutustuivat myös vähitellen afgaanien maineikkaaseen metsästyskoiraan. Koiria oli kuitenkin vaikea hankkia, sillä afgaanit eivät olleet halukkaita myymään tazejaan. Niitä piiloteltiin ulkomaalaisilta, mutta saatettiin lahjoittaa jollekin erityisen arvostuksen merkiksi. Ensimmäisen läpimurtonsa Englannissa afgaaninvinttikoira teki vuonna 1895, jolloin uros Shahzada esitettiin ulkomaalaisten koirien luokassa monissa näyttelyissä.

Vuonna 1907 tuotiin Englantiin uros Zardin, joka oli todella hieno rotunsa edustaja ja jonka mukaan kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä vuonna 1912. Pitkäjännitteistä kasvatustyötä ei silloin vielä aloitettu, joten valitettavasti Zardinilla ei ollut vaikutusta jälkipolviin.

Lähde: Wikipedia