APPENZELLINPAIMENKOIRA

On yksi neljästä sveitsinpaimenkoirarodusta. Näitä rotuja yhdistää samanlainen musta-ruskea-valkoinen väritys, joskin appenzellinpaimenkoiria on myös havannanruskeita, joilla musta väri korvautuu tummahkolla ruskealla.

Yleisin sveitsinpaimenkoiraroduista on berninpaimenkoira. Suomessa syntyy vuosittain 0-3 appenzellipentuetta. Appenzellinpaimenkoiraa harvinaisempia sveitsinpaimenkoirarotuja ovat hiukan berniä suurikokoisempi iso sveitsinpaimenkoira (tunnetaan nimellä 'grosse') ja roduista matalin entlebuchinpaimenkoira.

Säkäkorkeus on uroksilla 52 - 56 cm ja nartuilla 50 - 54 cm, 2 sentin vaihtelu sallitaan. Painoa aikuisella appenzellilla on keskimäärin 25 kg.

Niillä on voimakas paimenvietti ja vartiointiviettiäkin löytyy. Jotkut kuvailevat rotua helposti haukkuvaksi.

Ne ovat erittäin energisiä ja toiminnanhaluisia koiria, joita on helppo kouluttaa, mikäli on johdonmukainen.

Appenzelliä ei välttämättä suositella ensimmäiseksi koiraksi sen itsepäisyyden vuoksi. Appenzelli on iloinen ja viihtyy siellä, missä sen laumakin on. Oman kokemukseni mukaan se ei viihdy yksin ulkona.

Appenzellinpaimenkoira kuuluu palveluskoirarotuihin ja se on erittäin monipuolinen harrastuskoira. Olen kuullut appenzellin kanssa harrastettavan mm. näyttelyitä, tokoa, agilityä, pk-lajeja, canicrossia, kärrynvetoa ja vesipelastusta.

Koirien turkki on tiivis, lyhyt, likaahylkivä ja helppohoitoinen. Turkkia ei tarvitse trimmata tai muotoilla. Turkki on hyvä pestä kahdesti vuodessa esim. karvanlähdön aikaan, jotta kuolleet karvat lähtevät paremmin irti. Ennen näyttelyä on hyvä pestä/puhdistaa turkin valkoiset osat ja muuta turkkia voi pyyhkiä säämiskällä.

Kirjoittaja: Jenni Berg