Berninpaimenkoira kuuluu FCI-luokitus ryhmä 2

Berninpaimenkoira (saks. Berner Sennenhund, ransk. Bouvier Bernois) on kolmivärinen, pitkäkarvainen ja suuri koirarotu. Se on saanut nimensä Bernin kantonin mukaan. Berninpaimenkoira on sveitsinpaimenkoirista yleisin. Luonteeltaan se on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Alkuaan berninpaimenkoira toimi vahti-, veto-, karjanajo-, ja vetokoirana maatiloilla. Nykyään se on mainio seurakoira ja monipuolinen harrastus- ja työkoira.

Ulkonäkö
Berninpaimenkoiran tulee olla rungoltaan voimakas ja tiivis. Säkäkorkeus on uroksilla 64–70 cm ja nartuilla 58–66 cm. Berninpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoa suurempi, liikkuva käyttökoira. Rakeenteeltaan koiran tulisi olla sopusuhtainen sekä tasapainoinen. Pääväriltään berninpaimenkoiran tulee olla musta, jossa on punaruskeita ja valkoisia merkkejä. Valkoisia merkkejä saa olla päässä, käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Lisäksi koiralla on punaruskeat merkit raajoissa, rinnassa, poskissa ja täplät silmien yläpuolella. Rotumääritelmä määrittelee varsin tarkasti sallitut merkit.

Koiran turkki on pitkä, pehmeä ja joko suora tai hieman aaltoileva. Berninpaimenkoiran raajat ovat vahvat. Kasvonpiirteet ovat ystävälliset, ja sen ruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset. Häntä on tuuhea, ja koira kantaa sitä liikkuessaan selkälinjan tasolla. Levossa häntä on riippuva.

Luonne
Berninpaimenkoiran luonteen tulee olla varma, tarkkaavainen, valpas ja peloton. Rodulla ei saa ilmetä arkuutta, aggressiivisuutta eikä hermostuneisuutta. Berninpaimenkoira on ulkoilmarotu ja tarvitsee paljon liikuntaa. Se voi halutessaan liikkua kokoonsa nähden hämmästyttävän nopeasti. Luonteeltaan koira on uskollinen, kärsivällinen ja älykäs. Se kiintyy omistajaansa ja sopii hyvin lemmikiksi. Myös vieraisiin se suhtautuu ystävällisesti.

Koira on helppo kouluttaa, kunhan omistaja on kärsivällinen ja johdonmukainen. Paimennusvietin ilmeneminen on melko yleistä. Berninpaimenkoirat eivät sovi tarhakoiriksi, koska ne kaipaavat seuraa, rakkautta ja hellyyttä. Ne ovat ihanteellisia seurakoiria, rakastavat perhettään ja pitävät sitä omana laumanaan, jota pitää suojella. Berninpaimenkoira on älykäs koira ja sopii agilityesteidenkin ylittämiseen. Useimmat rakastavat uimista ja ovat yleensä ystävällisiä lapsia kohtaan.

Harrasteet
Berninpaimenkoira on nykyään käyttötarkoitukseltaan pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta yhä lisääntyvässä määrin näkee berninpaimenkoiria myös erilaisilla kilpakentillä. Berninpaimenkoirilla on kilpailuoikeus palveluskoiralajeissa (vuodesta 1995 eteenpäin). Berninpaimenkoirat ovat saaneet tuloksia myös esimerkiksi vesipelastuksessa, agilityssä ja tokossa. Muutama berninpaimenkoira on läpäissyt myös palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.

Historia
Berninpaimenkoira on kotoisin Sveitsistä. Berninpaimenkoiria on alkujaan käytetty vetokoirina, pihavahteina sekä apuna karjanpaimennuksessa. Vapaasti suomennettuna saksankielinen nimi Sennenhund tarkoittaa alppiniittyjen paimenkoiraa. Kun koiria ei enää tarvittu käyttöön, niiden määrä alkoi vähentyä huomattavasti. Berninpaimenkoira alkoi jo olla sukupuuttoon kuolemisen partaalla, kunnes vuonna 1892 eräs kauppias alkoi ostaa itselleen rotutyypillisiä bernejä, joita vielä oli jäljellä, ja kehitti niistä oman rodun. Berninpaimenkoirien ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Sveitsinpaimenkoirien oma rotuyhdistys on perustettu vuonna 1965. Suomeen perustettiin oma rotuyhdistys (Suomen Sveitsinpaimenkoirat – Finlands Sennenhundar ry.) vuonna 1965.

Tilanne Suomessa ja muualla
Ensimmäiset rodun edustajat tulivat Suomeen vuonna 1950 Sveitsistä. Berninpaimenkoira on tunnettu ja suosittu rotu lähes kaikkialla maailmassa. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 400 pentua, ja kaikkiaan Suomessa on rekisteröityjä berninpaimenkoiria noin 9 500 kappaletta. Suomalaiset berninpaimenkoirat ovat hyvätyyppisiä, ja Suomesta viedäänkin vuosittain useita pentuja ulkomaille. Sveitsissä pentuja rekisteröidään vuosittain noin 700–800 kappaletta. Pohjoismaissa rotu on yleisin Ruotsissa, missä rekisteröidään pentuja vuosittain noin 500–600.

Terveys
Berninpaimenkoira kuuluu PEVISAan (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) lonkka- (vuodesta 1991) ja kyynärniveltensä (vuodesta 1994) osalta, joten kaikkien jalostukseen käytettävien berninpaimenkoirien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja. Muita berninpaimenkoirilla todettuja merkittäviä sairauksia ovat syöpä- ja kasvainsairaudet. Berninpaimenkoirille on tehty kuolinsyytutkimusta, jonka perusteella pyritään kartoittamaan koirien yleisimpiä kuolinsyitä ja keski-ikää. Keskielinikä Suomessa on tällä hetkellä noin 7,5 vuotta.

Berninpaimenkoirilla esiintyy myös muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia, vähäisessä määrin on ilmennyt myös immunologisia sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä munuais- ja maksavikoja. Jonkin verran on ilmennyt myös purentavikoja ja hammaspuutoksia. Myös synnynnäisiä häntämutkia ja napatyriä on pystytty diagnosoimaan. Muualla maailmassa berninpaimenkoirilla on tavattu myös muita sairauksia, joita Suomessa ei ole diagnosoitu.

Lähteet:
Berninpaimenkoira – Suomen Sveitsinpaimenkoirat

Wikipedia