Historia

Siperianhusky on Koillis-Siperiasta peräisin oleva rekikoirarotu. Erilaiset siperialaiset alkuperäiskansat (Tsuktsit, Korjakit, Jukagirit, Kamstadaalit jne.) ovat pitäneet rekikoiria tuhansien vuosien ajan. Koska elämä Siperiassa oli hyvinkin eristynyttä, ulkopuolista geenikantaa ei juuri käytetty (kylän koirat lisääntyivät usein keskenään) kehittyi tietylle alueelle tietynlainen koirakanta. Eri heimojen koirat eroavat hieman toisistaan mm. raajojen korkeuden, turkin pituuden ja massiivisuuden osilta.

Kaikilla oli kuitenkin suunnilleen sama tehtävä; vetää rekeä ja pitää seuraa (mahdollisesti myös auttaa metsästysretkillä). Siperianhuskyn ystävällinen luonne on perua jo muinaisilta ajoilta; ne pitävät usein lapsista eivätkä ne osoita aggressiivisuutta toisia koiria eikä koskaan ihmisiä kohtaan. Siperianhusky sai ensimmäisen rotumääritelmänsä vuonna 1932. Sen jälkeen rotumääritelmää on muunneltu ja on myös tehty epävirallinen rotumääritelmän selitykset.

Ulkonäkö

Siperianhusky on keskikokoinen (urokset max 60cm, nartut max 56cm), nopeasti ja keveästi liikehtivä käyttökoira. Siperianhuskyn liike ilmentää voimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Se on ketterä, olematta kuitenkaan liian kevyt tai raskas. Sukupuolileima on erittäin selvä. Siperianhuskyllä on arktinen turkki; se on erittäin tiivis, mutta kuitenkin hyvin helposti hoidettavissa "silittämällä siisti" (ei mene takkuun). Karvanlähtöaikana pohjavilla lähtee ja karvaa riittää vaikka villapaidan tekoon. Siperianhuskyllä on pystyt, hieman kärjistään pyöristyneet korvat.

Kun siperianhusky on tarkkaavainen häntä on sirpillä (ei kierry "tiukalle" niin kuin esim. suomenpystykorvalla tai "makaa" selän päällä) ja levossa häntä riippuu rentona. Siperianhusky on arktisista rekikoirista kevyin (kuitenkin keskivahva) ja eroaa selkeästi serkustaan alaskanmalamuutista. Siperianhuskyllä on kaikki turkinvärit sallittu ja silmät voivat olla siniset, ruskeat tai meripihkan väriset. Keskenään silmät voivat olla eriväriset tai yhdessä silmässä voi olla kahta eri väriä.

Luonne ja käyttö

Siperianhusky on luonteeltaan sosiaalinen ja energinen rotu, jossa on hyvin säilynyt alkukantaiset vietit ja vaistot (mm saalistus- ja laumavietti). Se on älykäs, mutta esimerkiksi TOKO koiraksi meinatessa täytyy muistaa maltti ja kärsivällisyys. Siperianhusky oppii nopeasti mutta kyllästyy helposti toistoihin. Monipuolisuus on avainsana kun harrastetaan siperianhuskyn kanssa. Siperianhusky vaatii siis paljon tekemistä (aivotyöskentelyä) ja liikuntaa, eivätkä pelkät lenkkeilyt riitä sille. Siperianhusky ei ole miellyttämisenhaluinen. Se tekee milloin, miten ja missä huvittaa. Siperianhuskyn "riistavietti" vie usein saaliin jäljille, joten se ei ole pihassa vapaa pidettävää sorttia.

Tapauksia on, jossa siperianhusky pysyy ihmisen lähettyvillä jatkuvasti, mutta siperianhuskyn irtipitäminen ei ole sen turvallisuudelle eduksi. Siperianhusky on vahvasti laumakoira, joten se ei ole paras vaihtoehto jos etsit koiraa, jonka täytyy olla ulkona (yksin) 24/h. Jos siperianhusky on ainoa koira, ihmiset ovat sen lauma. Siperianhusky sopii lapsiperheeseen jos se totutetaan lapsiin heti perheeseen tultuaan (aivan niin kuin muutkin koirat). Siperianhusky on erittäin kiltti koira, joka on kärsivällinen lasten kanssa ja miellyttävä seuralainen.

Jos mietit siperianhuskyn hankkimista, suosittelen tutustumaan eri siperianhuskeihin esim. harrastajien ja kasvattajien luona. Mitä useammassa paikassa käyt ennen ensimmäisen lehti-ilmoituksen etsimistä, sitä laajemman käsityksen saat rodusta ja sitä helpommin löydät itsellesi sopivan koiran. Tutustu, kysele ja muodosta oma käsitys. Suomalainen Siperianhusky Seura ry toimii Suomessa rodun ainoana Kennelliiton hyväksymänä rotujärjestönä, kotisivut löytydät osoitteesta http://www.siperianhusky.fi/.

Teksti: Elina Koponen, Winter Chaos kennel, http://www.siperianhuskyt.com