Leonberginkoira

019824397_r
Leonberginkoira
019341937_r
Leonberginkoira
022598392_r
Leonberginkoira
022623435_r
Leonberginkoira

Ulkonäkö

Leonberginkoira on iso, lihaksikas, koira. Uroksen suositeltava säkäkorkeus on 76 senttimetriä ja nartun 70 senttiä. Kallo on pyöreähkö ja melko leveä. Pää vaikuttaa leveyttään pitemmältä. Kuono on kohtalaisen syvä, kohtalaisen leveä, mutta ei suippo. Korvat ovat keskikokoiset ja pyöreäkärkiset. Silmien väli on leveä. Kuono on musta (väri ei välttämätön), mutta ei kovin suuri.

Häntä on tuuhea ja riippuu aina sapelimaisena. Käpälät ovat tiiviit ja pyöreät. Varpaitten välissä on miltei aina newfoundlandinkoiralta perityt uimaräpylät. Väri vaihtelee kullankeltaisesta punaruskeaan,musta karvanpäitä saa olla.

Luonne ja käyttäytyminen

Leonberginkoira on eloisa, sävyisä ja uskollinen. Se rakastaa uimista, ja sitä onkin käytetty vedestä pelastamiseen. Sitä on käytetty myös maatilojen ja pihapiirien vartiointiin,sekä kuormien vetämiseen. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana.

Alkuperä

Leonbergin kaupungista kotoisin oleva Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun myöhemmin Landseer St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyreneittenkoiraa. Parissakymmenessä vuodessa rotu oli saavuttanut huiman suosion, ja oikein komeista koirista maksettiin suuria summia. Leonberginkoira oli tuohon aikaan statussymboli; kuuluisien taiteilijoiden, ruhtinaitten ja jopa kuninkaitten seuralainen. 1800-luvun loppupuolella leonberginkoira oli Baden-Württembergin alueella pääasiassa maatilojen koira, koska se tunnettiin vartio- ja vetotaidoistaan. Maailmansotien jälkeen koirien määrä väheni. Leonberginkoira on hyvin leikkisä. Lenkkeilystä tämä koira pitää paljon.

Lähde: [http://fi.wikipedia.org/wiki/Leonberginkoira]

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti