Mudi

019564502_r
Mudi
019647615_r
Mudi
022550509_r
Mudi
022704865_r
Mudi

Historia

Mudin alkuperämaa on Unkari. Mudityyppisiä pieniä, pystykorvaisia ja kiharakarvaisia paimenkoiria esiintyy myös Unkarin naapurimaissa, mm. Romaniassa ja Kroatiassa. Kroatiassa mudityyppiset koirat on erotettu omaksi rodukseen, kroatianpaimenkoiraksi, joka lieneekin mudin läheisin sukulaisrotu. Jopa asiantuntijalle tuottaa vaikeuksia erottaa näiden kahden rodun edustajat toisistaan, niin samankaltaisia ne ovat vielä tänäpäivänäkin.

Mudi on ikivanha koirarotu, ja kehittynyt nykyisenkaltaiseksi ilman järjestelmällistä jalostusta. Mudityyppisiä koiria on Unkarin ja lähialueen maissa ollut vähintään 1300- luvulta saakka. Mudi on vasta vähän aikaa sitten päässyt virallisen rodun asemaan, tähän saakka se on ollut maatiaiskantainen paimen- ja työkoira. Unkarissa arvellaan vain n. 10% kaikista mudeista olevan virallisessa rekisterissä – loput ovat maatiaiskantaisia, rekisteröimättömiä työkoiria. Maatiaiskantaisia koiria voidaan edelleen rotuunottaa Unkarissa. Avoimen rekisterin vuoksi rotu on säilynyt elinvoimaisena ja heterogeenisenä.

Suomeen ensimmäiset mudit on tuotu 1970 – luvulla, jonka jälkeen rodun kasvatus käynnistyi hiljalleen. Rotu on 2000 – luvulla edelleen melko harvinainen kotimaansa ulkopuolella. Suomessa on vuoden 2006 loppuun mennessä rekisteröity 226 mudia, joista 27 kpl on tuotu ulkomailta, lähinnä Unkarista. Suomen mudkannan koko on tällä hetkellä n. 100 yksilöä, ja vuosittain syntyy muutamia pentueita.

Ulkonäkö

Mudi on keskikokoinen, kevytrakenteinen, suorakaiteen muotoinen ja liioittelematon paimenkoira. Se on normaalisti kulmautunut. Mudin säkäkorkeus on 38-47 cm (ihannekorkeus urokset 43 - 45 cm, nartut 40 - 42 cm) ja paino 8-13 kg, vaikka suurempiakin yksilöitä on, sekä Suomessa että rodun kotimaassa. Kokovaihtelut selittyvät osaltaan rodun laajalla ja heterogeenisellä geenipoolilla, osaltaan sillä, että alkuperämaassa makuja on monia; yksi pitää suuremmasta ja raskaammasta, toinen pienemmästä ja elegantimmasta koirasta. Kokovaihtelua voidaan pitää rikkautena, esim. agilityssa mudeja kisaa sekä maksi- että medi-luokissa. Näyttelyissä on tietenkin suotavaa, että koira olisi ideaalikokoinen.

Mudin pää on kiilamainen, sillä on tummat, hieman vinot silmät, tiiviit huulet, ja V:n muotoiset, pystyt korvat. Mudin ilme on hieman kettumainen, avoin ja älykäs. Mudi on hyvin rohkea koira, ja sen tulisi näkyä sen ilmeestä. Mudin häntä on yleensä levossa riippuva ja koiran ollessa aktiivinen se on sirpin muodossa selänpäällä. Unkarissa häntiä on typistetty, ja typistetään edelleen. Suomessa typistäminen on kielletty. Ajoittain syntyy myös harvinaisia luonnontöpöjä häntiä.

Mudin karva on rungossa 3-7 cm pituista ja kiharaa tai laineikasta, pää ja raajat ovat lyhyt- ja sileäkarvaiset, ja turkki on hyvin ihonmyötäinen. Mudin karva on lähes takkuuntumaton, likaa hylkivä ja säänkestävä. Mudi sietää kaksinkertaisen turkkinsa ansiosta hyvin sekä kuumaa että kylmää. Karvanlähtö mudilla on 1-2 kertaa vuodessa. Turkkia ei leikata tai trimmata, hoidoksi riittää harjaus karvanlähtöaikaan ja pesu tarvittaessa.

Hyväksytyt värit ovat musta (yleisin väri), ruskea, tuhkanharmaa, valkoinen, fakó (kellanruskea) ja blue merle. Myös muunvärisiä mudeja syntyy satunnaisesti, mutta ne eivät ole rotumääritelmän hyväksymiä värejä, eivätkä muunväriset mudit menesty näyttelyissä, mutta käyvät mainiosti harrastus- ja työkoiriksi.

Luonne ja käyttötarkoitus

Mudi on älykäs, rohkea, taistelutahtoinen ja vilkas koira. Valtaosa mudeista suhtautuu vieraisiinkin ihmisiin avoimen ystävällisesti, mutta sosiaalistamiseen tulee kiinnittää huomiota. Mudilla on yleensä melko voimakas vahtimis- ja suojeluvietti, ja ne vartioivat kotia. Vahtimiseen usein liittyvän haukkumisen saa johdonmukaisella kouluttamisella kitkettyä pois. Kotimaassaan Unkarissa mudi on monipuolinen kaiken karjan paimenkoira (nautakarja, lampaat, vuohet, siat ja hanhet), ja sitä on käytetty myös villisikojen metsästykseen sekä talojen rottakoirana. Kotimaansa ulkopuolella useimmat mudit ovat muissa tehtävissä; älykkäille, ketterille ja kestäville mudeille sopii mm. agility, TOKO, palvelus- ja pelastuskoirakokeet, koiratanssi ja verijälki.

Mudi on monipuolinen, älykäs harrastuskoira, joka vaatii omistajaltaan kuitenkin johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä. Mudi on alkukantainen rotu, jolla palvelushalun lisäksi on myös aimo annos omaa tahtoa.

Hoito

Riittävän liikunnan ja aktiviteettien sekä hyvälaatuisen ravinnon lisäksi koira ei juuri kaipaa muuta. Turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä. Karvanlähtö mudilla on 1-2 kertaa vuodessa. Turkkia ei leikata tai trimmata, hoidoksi riittää harjaus karvanlähtöaikaan ja pesu tarvittaessa.

Lisätietoja rodusta: Rotujärjestö Unkarinpaimenkoirat ry, Rotua harrastava yhdistys SuMu ry

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti