Elsa (Sekarotuinen)

• Frisbee dogs
• Naksutinkoulutus
• Pallohullut
• Vapaana metsässä

• Savonlinnan seutu

Varjoni: Varjoni on ollut saamisestasi saakka koiran muotoinen.

Se on kulkenut jalkani vieressä. Se on haukkunut, jahdannut ja retuuttanut. Se on karannut, se on hyppinyt vasten.

Se on hymyillyt, rakastanut ja heiluttanut häntäänsä. Siinä on soinut sama sävel kuin minussa.

Opin sen miltä turkkisi tuntuu ihoani vasten, pienen luomen leukasi alla, yhden mustan viiksen paikan valkoisten joukossa (vasemmalla puolella, takarivissä). Opin korviesi asennot, tapasi liikkua, katsoa ja tuntea.

On kummallista kuinka pienet yksityiskohdat voivat tuntua niin tärkeiltä. Ominaishaju, tassujen rytmi parkettilattialla, tömähdys kun koira asettuu makuulle, tapa tunkea kuono syliin, nuolla jalat aina suihkusta tultaessa, ärsyttävä pauke, joka aiheutuu kun huiskuhäntäsi hakkaa patteria vasten... Pienen pienet asiat jotka opin tuntemaan ja jotka pelkään unohtavani, koska tiedän, etten enää koskaan törmää niihin sellaisina kuin mitä ne olivat aikanasi.

Muistan kuinka joskus havahduin tajuamaan kuinka jokainen hengenvetosi, kohoava ja laskeva kylki, olivat pieniä ihmeitä. Kuinka kummallinen ja ihmeellinen maailma oikeastaan oli. Aivan kuin olisin elänyt keskellä fantasiaromaania.

Kuvittelin aina, että olisimme nyt vasta puolenvälin tienoilla yhteistä polkuamme, mutta äkkiä huomaankin sen olevan paljon lyhyempi kuin kukaan olisi osannut arvata.

Aurinko on noussut korkealle, varjot kutistuvat.

Huomaan olevani keskellä tietä, joka jatkuu, mutta kukaan ei ole enää rinnallani.

Varjoni on poissa.

Elsa, Elzedespentz, Esukka, Esakko, Esaijas, Elsamaatti, Elsa Ingals Innanen.

Kiitos.

Kirjaimet eivät riitä muun ilmaisemiseen.

Tunteita on liikaa. Liian arvokkaita, jotta niistä voisi muodostaa sanoja. Liian kipeitä, jotta niille löytyisi ääntä.

Kiitos.

Kaikki mihin pystyn. Kaikki mitä voin antaa. Ja kaikki mitä rakastin.

10.02.2010-09.09.2015