salvador (Sekarotuinen)

minut hylättiin ja sidottiin espanjassa koiratarhan eteen yöllä kun olin noin kahdeksan viikkoinen. minut löydettiin aamulla ja olin hyvin peloissani. eikä minulla luultavasti ollut juuri lainkaan kokemusta ihmisistä ennen sitä. pääsin onneksi suoraan kotihoitoon mutta minulle oli hyvin vaikeaa lähes viikoittain vaihtuvat hoitajat. ihmiset pelkäsivät tulevaisuudessa vakavaa eroahdistuneisuutta. lopulta kun olin noin nelikuinen, olin saanut kaikki rokotukset suomeen pääsyä varten (nukahdin kerran eläinlääkärin pöydälle koska se oli niin viileä ja mukava). minut pakattiin lentokoneeseen saattajan ja muutaman muun koiran kanssa. yöllä sitten saavuin helsingin lentokentälle jossa minua vastassa oli paljon ihmisiä. yhden ihmisen kyyneleet ja nauru purkautuivat kun se näki minut ensimmäistä kertaa. olin päättänyt olla sisukas enkä ollut moksiskaan ruumassa matkustamisesta vaan iloitsin suuresti nähdessäni kaikki ne ihmiset ja päästessäni tutkimaan uutta erilaista maailmaa. nykyään eroahdistusta tuskin huomaa vaikka itse sanonkin. olen kyllä vähän mamman perään ja tunnen oloni hieman turvattomaksi ilman häntä mutta kotona otan kuitenkin ihan rennosti yksinjäädessäni. nyt tiedän että minulla on oma koti ja oma perhe eikä minua enää koskaan hylätä.