019930519_r
019407307_r
019407240_r
019407231_r
019930520_b
Kommentit
Kirjaudu lukeaksesi kommentteja
Luo tunnus

Mikä Petsie on?

Introbox_left Petsie on lemmikkien ikioma galleria. Olipa lemmikkisi karvainen tai ei, Petsiessä on hänelle aina tilaa!

Luo tunnus

Introbox_right Luo ilmainen Petsie-tunnus ja lisää palveluun kuvia, videoita, kirjoita kommentteja, keskustele foorumilla ja näytä kaikille muille kuinka suloinen sinun lemmikkisi on!

Luo tunnus

Mainos
Info
Koko nimi Auretan Anju Akaacia
Rotu Kääpiöpinseri
Syntymäaika 26. syyskuuta 2005
Ikä 15v 2kk
Väri Musta ruskein merkein
Paikkakunta Fi Sipoo
Sukupuoli Female
Omistaja Hiluu
Omistajan ikä 28
Omistajan lemmikit 1 Irish
2 Pikkarainen
1 Tellu
1 Nelli
Online Ei
Viimeksi Yli 10 vuotta
Tilastoja
Kävijöitä 337
Herkkupaloja 25 ( 0 tänään)
Yhteisöt
Taidot
Sottapytty Puhtaus Siisti
Matala Uteliaisuus Korkea
Matala Ystävällisyys Korkea
Hölmö Älykkyys Nero
Hiljainen Äänekkyys Äänekäs
Rauhallinen Leikkisyys Riehakas
Hidas Nopeus Nopea
Enemmän minusta

Kuolinsyy: Tässä nyt voisin kertoa sen, mihin Nelli kuoli, en jaksa sitä kerrata jokaiselle, joka sitä kyselee.

Nelli oli jo ilmeisesti vauvasta pitäen sairastanut aivokalvon tulehdusta, koska se jäi varmasti yhdenksi suomen pienimmistä kääpiöpinsereistä (vain vajaa 20 cm korkea). Pikkuneiti ehti täyttää juuri kolmen, kun lähes vuoden kestänyt lääkekuuri vähennettiin pikkuhiljaa pienemmälle määrälle, ja koira alkoi voida todella huonosti. Sen painoindeksi nousi ja laski todella hurjasti, välillä näytti pahasti siltä että koira räjähtää, ja välillä tuntui kun se olisi ollut pelkkä nahkaläjä.

Viimeisenä elinpäivänään Nelli istui tapansa mukaan huoneeni oven ulkopuolelta, jo kello viideltä aamulla. Itse tietenkin nukuin, enkä voinut päästää koiraani luokseni, vaikka se olisi halunnut kertoa aikansa olleen ohi. Kun sitten heräsin mennäkseni kouluun, äitini kertoi miten Nelli oli oksentanut hirveitä verilammikoita ympäri taloa. Tilanne oli jo todella paha, eikä tämä lääkkeillä enää paranisi. En kuitenkaan halunnut elää siinä tietoisuudessa, että koirani kuolisi jo mahdollisesti samana päivänä. Menin kouluun, ja kun iltapäivällä tulin kotiin huomasin äitini pihalla. Kantamassa Nelliä autoon. Siinä äiti sitten kertoi, että hän lähti nyt viimeistä kertaa viemään koiraani eläinlääkäriin. Ja hän palaisi ilman Nelliä. Jos olisin tullut muutamankin minuutin myöhemmin, en olisi ollut koirani mukana lopetustilantessa.

Koko sen ajan minkä odottelimme valkoisessa odotushuoneessa pääsevämme tohtorin huoneeseen, Nelli nuoli kyyneleitäni ja oli pirteämpi kuin pitkään aikaan oli ollut.

Pian, yhden piikin jälkeen kaikki oli sammunut. Nelli oli poissa, nyt ja ikuisesti. Siinä sitten silittelin kuollutta lemmikkiä kymmenen minuutin ajan. Pian oli aika poistua, jättää Nellin ruumis lääkärille ja koittaa jatkaa elämässä eteenpäin.

Mutta miksi juuri Nelli? Miksei vaikka joku vanha, sairas tai pahasti kituva koira? Nämä kysymykset pyörivät aina päässäni.

Onneksi muistoja ei voi kukaan varastaa.

Mietelaatikko

R I P

Olin niinkun palapeli sä teit musta ehjän,
Pyyhit kyyneleeni peitit sydämestäin reiän,
Tulit mun luokseni tulit mun vuokseni,
Pelastit mut nyt mä teen mitä vaan sun vuoksesi.

Ystävät
Logo-labyrintti