019441898_b
Kommentit
Kirjaudu lukeaksesi kommentteja
Luo tunnus

Mikä Petsie on?

Introbox_left Petsie on lemmikkien ikioma galleria. Olipa lemmikkisi karvainen tai ei, Petsiessä on hänelle aina tilaa!

Luo tunnus

Introbox_right Luo ilmainen Petsie-tunnus ja lisää palveluun kuvia, videoita, kirjoita kommentteja, keskustele foorumilla ja näytä kaikille muille kuinka suloinen sinun lemmikkisi on!

Luo tunnus

Mainos
Info
Koko nimi Konsta
Rotu Suomenajokoira
Syntymäaika 30. maaliskuuta 1998
Menehtynyt 17. lokakuuta 2009
Ikä 11v 6kk
Väri musta valko ruskea
Paikkakunta Fi Hämeenlinna
Sukupuoli Male
Omistaja miss_neiti
Omistajan ikä 26
Omistajan lemmikit 1 Elmeri
8 Kalat
1 Roki
1 Kona
1 Epeli
Online Ei
Viimeksi Yli 8 vuotta
Tilastoja
Kävijöitä 2415
Herkkupaloja 429 ( 0 tänään)
Yhteisöt
Taidot
Sottapytty Puhtaus Siisti
Matala Uteliaisuus Korkea
Matala Ystävällisyys Korkea
Hölmö Älykkyys Nero
Hiljainen Äänekkyys Äänekäs
Rauhallinen Leikkisyys Riehakas
Hidas Nopeus Nopea
Enemmän minusta

tieto: Konsta oli siis suomenajokoira uros, joka syntyi vuonna 1998. Päivä sinä vuonna oli 30 ja kuukausi maaliskuu. Konsta ei tullut meille heti luovutusikäsenä, vaan Rokin kuolemasta parin viikon kulutta. Konsta ei ollut kennelistä, vaan eräältä tutulta, jolle on pari koirapentuetta aina välillä tullut. Ne oli ymmärtäny sen, että Roki ei montaa viikkoa tai kuukautta eläis, joten ne varas Konstan meille, vaikka porukat kielsi ja sano ettei siihen oo mitään aihetta, ne ei myöntäny sitä että Roki ei jaksais enää kauaa. Mä olin itse 5-vuotias Rokin kuoltua ja sain Konstan mun nimille. Nää tutut on siis oikeesti todella tuttuja ja ne halus, että Konsta ois mun koira. Tottakai mä sen myönnän, ettei mun koiran omistamistaidot hääppöset tollon olleet, mut mä tosi vahvasti pidin kiinni siitä että Konsta oli oikeesti mun ja olin siitä saamarin ylpee. Kyl mä uskon, et ton ikäsenä oman nimen oleminen hauvan papereis, oli ratkasevaa siinä kuinka tärkeeks eläimet mulle lopulta muodostu.

Konsta oli 5 cm korkeampi kun sais olla, joten Konstaa ei näyttelyissä käytetty. Väritys Konstalla oli ehkä vähän normaalii vaaleempi. Konstaa ei kouluttamalla koulutettu, se osas ne perus asiat: tassu (peilikuvana tai kättely), istu, maahan, nouda, pyydä, saa ottaa, paikka jne. Vihellystä se totteli sisällä, mut ulkona meininki oli aivan toinen. Vapaana sitä ei pidetty kun vaan landella, koska sillon se yleensä meni omia menojaan jälkiä haistelemaan. Se ei kauheesti dikannu muista koirista - ei se yleensä murissu, mutta meni sellaseks "hesseliks" varsinkin jos se toinen koira oli Konstan alueella.

Konsta oli perus terve komeet 11-vuotta, tottakai aina välillä jotain pientä asiaa eläinlääkäriin oli. Kesällä 2009 ennen juhannusta sille tuli keskellä yötä joku kohtaus, eikä sen takajalat kannatellu. Se hoiperteli seiniin ja liukasteli kun se lähti sängystä pois. Konsta huomas itse myös ettei sillä ollu kaikki kondikses ja se vaan pahensi asiaa kun se oli hädissään. Sitten sen silmät rupes räpsyyn, niissä oli jollain tavalla tyhjä katse. Parin päivän kuluttua ja muutaman eläinlääkärikäynnin jälkeen se palas ennalleen. Mut jos rehellinen oon niin joskus kun se seiso kauan samassa asennossa, sen takajalat rupes väkisin koukistuun. Syksyllä sille tuli koulujen syysloman aikaan toinen vastaavanlainen kohtaus, mutta se meni puoles tunnis kokonaan ohi. Jonkun kolmen päivän kuluttua se kohtaus tuli legendaarisen kolmannen kerran ja seuraavana aamuna meille tuli eläinlääkäri kotiin lopettamaan Konstan. Joka kohtauksen jälkeen sitä vietiin eri eläinlääkäreille, mut oikeestaan koskaan mitään ratkasevaa ei selvinny. Ekalla kerralla yks lääkäri sano, että sillä varmaan on katkennut verisuoni päästä ja se palautuu siitä tai sit ei. Sillon sillä todettiin myös sydämen läppävika ja siihen se rupes saamaan lääkitystä joka aamu.
Ne ajat oli mulle vaikeinta elämässä. Aina aamusin mä pelkäsin herätä ja yöllä nukahtaa, monta kertaa mä itkin itteni uneen ja kelasin asioita. Nykyään en paljon itke, enkä oikeestaan ennen totakaan. Tottakai mä halusin olla Konstan kanssa niin paljon kun mahollista, mut mä pelkäsin törkeen paljon niitä aikoi kunnes oisin yksin. Mulla kesti tosi kauan päästä yli tosta, enkä oikeestaan usko et pääsen koskaan kunnolla. Muutaman päivän mä vaan makasin sängyssä, enkä ees oikeestaan nukkunu öitä, ajatukset pyöri häränpyllyä ympäri kaikenlaisista asioista. Kun mä viimesen kerran polvistuin koskettaan mun hauvan kuonoa ja paijasin sitä siinä montussa, mä samalla hyvästelin Konstan mukana osan mun lapsuudesta, oikeestaan koko lapsuuden. Mä en pysty kertoon paremmin Konstan merkitystä, mutta yhellä sanalla sanottuna Konsta oli tärkein mun elämässä, se meni porukoidenkin ohi leikiten.

Älä kopioi, kaikki kuvat © Heidi.

Mietelaatikko

Kauniina nauhana vuosien hetket,
helminä jokaisen muistoiksi kätken.
Koskaan en tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht’äkkiä huomaan, se päättyikin tähän.

Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.

Niin monen monta kertaa
olemme tulleet tähän rantaan.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
enää yhdet tuo takaisin.

Nuku rauhassa siskon pieni koira enkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Sain susta oman suojelusenkelin.

Ystävät
Logo-labyrintti