019027935_b
Kommentit
Kirjaudu lukeaksesi kommentteja
Luo tunnus

Mikä Petsie on?

Introbox_left Petsie on lemmikkien ikioma galleria. Olipa lemmikkisi karvainen tai ei, Petsiessä on hänelle aina tilaa!

Luo tunnus

Introbox_right Luo ilmainen Petsie-tunnus ja lisää palveluun kuvia, videoita, kirjoita kommentteja, keskustele foorumilla ja näytä kaikille muille kuinka suloinen sinun lemmikkisi on!

Luo tunnus

Mainos
Info
Koko nimi Roki
Rotu Suomenajokoira
Syntymäaika 23. heinäkuuta 1991
Menehtynyt 19. elokuuta 1998
Ikä 7v
Väri musta valko ruskea
Paikkakunta Fi Hämeenlinna
Sukupuoli Male
Omistaja miss_neiti
Omistajan ikä 26
Omistajan lemmikit 1 Elmeri
8 Kalat
1 Roki
1 Kona
1 Epeli
Online Ei
Viimeksi Melkein 9 vuotta
Tilastoja
Kävijöitä 1216
Herkkupaloja 129 ( 0 tänään)
Yhteisöt
Taidot
Sottapytty Puhtaus Siisti
Matala Uteliaisuus Korkea
Matala Ystävällisyys Korkea
Hölmö Älykkyys Nero
Hiljainen Äänekkyys Äänekäs
Rauhallinen Leikkisyys Riehakas
Hidas Nopeus Nopea
Enemmän minusta

tieto: Lyhyesti sanottuna valehtelematta Rokia vois sanoo täydelliseks. Roki synty vuonna 1991, päivä sinä vuonna oli 23 ja kuukausi heinäkuu. Rokin oli yheltä meidän tutulta (häpeen kertoo, että tunnen sen). Mieheltä, joka ei ansainnu kokee sitä rakkautta koiran ja omistajan välillä. Se mies hakkas koiriaan ja eläin todella oli vaan eläin, se ei merkannu mitään muuta. Sille ne oli vaan haitta, en tosin osaa sanoo miks se sitten koiria oli ottanu. Rokin emän se oli kuulemma sitonu puuhun ja ampunu, mutta eipä se ensimmäinen tapaus ollut laatuaan, tollastahan tapahtuu maailmalla paljon. Mun porukoiden tarkotus oli vaan mennä kattoon Rokia, sen tarkotus ei ollu tulla meille, mutta ehkä iskä silti tahallaan mutsin sinne vei, ehkä se kuitenkin oli vähän kelaillu Rokin ottamista. Roki oli meidän perheen ensimmäinen koira, olihan porukoilla lapsuudessa koiria ollu, mutta tavallaan kokemukset omasta koirasta oli aika vähäiset. Nykyään kun Rokia meillä muistellaan, niin porukat myöntää että virhe Roki oli ottaa, vaikka tarkotus oli hyvä, niin ei silti kaikkia huonosti kohdeltuja koiria voi pelastaa, eikä ehkä aina kannatakaan. Mutta siis Roki todella hyppäs sillä samalla kerralla autoon ja muutti meille, me yritettiin antaa sille sellanen elämä minkä jokainen hauva ansaitsee, mutta sen vaikeet pentuajat jätti siihen jälkensä.

Roki oli parivuotias, kun mä saavuin taloon. Mun tapoihin muksuna valitettavasti kuulu vedellä sitä korvista ja hännästä rakkauden osoituksena, mutta koskaan se ei murissu mulle, vaikka se olikin jollain tavalla vihanen koira. Vieraita miehiä se pelkäs koko sen elämän ajan ja hampaat tuli helposti esille, mutta ei se ketään silti purrut. Roki suojeli mua kaikelta, se tajus että olin pieni, vaikka porukat olikin ennen mun syntymää miettiny kauhuissaan miten se suhtautuis lapseen. Kerran kun Roki tuli väsyneenä ja kurasena metsältä kotiin, iskä rupes siivoomaan sitä, mutta Roki riuhtaskin ittensä remmistä irti ja juoksi makkariin, hyppäs mun pinnasängyn laidalle ja tarkisti et oon kunnossa, sitten se vasta palas takas ja anto siivota ne vähät mitä enää oli jäljellä, kun tassut oli pyyhitty jo mattoihin.

Ainoo asia mitä mä muistan mun lapsuudesta on Roki, tarkotan tällä ”lapsuus-ajalla” tota alle viiden vuoden ikää. Mä muistan tosi selkeesti yhden illan kun tultiin mutsin kanssa kotiin. Mä olin ollu päiväkodissa aamulla vähän aikaa, mut myöhemmin mutsi oli hakenu mut ja vieny sen työpaikalle, en ollu siellä koskaan ennen käyny, enkä oikeestaan tiiä miks sillonkaan menin. Kun mutsi pääs töistä, mentiin kauppaan. Halusin väkisin ostaa karkkipussin ja jos oikein muistan ne oli niitä marianne-karkkeja, mun tarkotus oli viedä yks siitä pussista Rokille tuliaiseks ja mä muistan kuinka äiti yritti kieltää, mut en antanu periks. Kotona ei sit ollukaan vastassa enää kukaan muu kun iskä, se oli itkeny tosi paljon ja sit porukat rupes selittään, kuinka Rokista tuli enkeli. Rokin lopetus oli ollu niillä tiedossa jo jonkin aikaa ja jos mä en väärin muista, niin Roki oli sen viimesen yön ollu eläinlääkärissä. Tosi vaikeeta se oli mulle 5-vuotiaana käsittää, että oikeesti kaikki kuolee joskus, enhän mä tajunnu sitä millään. Nyt sen jo tajuu, mut silti sitä ei jaksa ymmärtää, pieni lapsi sisällä aina vaa huutaa ”miks”.

älä kopioi, kaikki kuvat © Heidi

Roki näytteli jotain isoo osaa meidän elämän tärkeimmissä luvuissa.

Mietelaatikko

Kun mä täältä lähden,
niin älä sure suotta.
Vaan ääneni tuut kuuleen
vielä monen monta vuotta.

Silloin laulan vapautta lumimyrkyissä
ja kasvan rakkautta ruohonkorsissa.
Sitten olen aurinko, joka kultaa viljaa
ja syyssade, joka putoaa hiljaa.
Silloin olen välke aallokoissa,
ja timantti hankien loistossa.

Kunhan tiedät, että sua katselen pilvistä.
Hymyäsi katson aina sun omista silmistä.

Valo tunnelin päässä on vain vastaan tuleva juna,
odotat mua vähän matkan päässä,
jossain lähellä,aivan nurkan takana.

Ystävät
Logo-labyrintti