Pohjanpystykorva

021021203_r
Pohjanpystykorva
022688880_r
Pohjanpystykorva
021434345_r
Pohjanpystykorva
022205932_r
Pohjanpystykorva

Pohjanpystykorva (ruots. Norrbottenspets) on pienikokoinen ruotsalainen ja suomalainen pystykorvarotu. Sitä käytettiin alun perin kaikenriistankoirana oravan, turkisriistan, vesilintujen, hirven, karhun, metsäpeuran ja metsäkanalintujen metsästämiseen.

Ulkonäkö

Pohjanpystykorvalla on lyhyt ja makaava likaa ja vettä hyvin hylkivä kaksinkertainen turkki, joka ei vaadi paljoa hoitoa (vesipesu ja harjaus tarvittaessa riittävät). Väriltään pohjanpystykorvat ovat yleisimmin valkoisia kellanpunaisin tai punaruskein merkein. Kaikenväriset paitsi täysin mustat yksilöt ovat sallittuja. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 45 ja nartuilla 42 cm. Pohjanpystykorvalla on muiden pohjoismaisten pystykorvien tapaan pystyt korvat ja selän päälle kaartuva häntä. Luonne ja käyttäytyminen

Pohjanpystykorva on olemukseltaan pirteä, valpas, varautunut, ystävällinen ja uskollinen. Metsästysvaistonsa takia se saattaa olla myös hieman omapäinen.

Perinteisesti rotu on pihakoira, mutta sopeutuu myös vaatimattoman luonteesa ansiosta erityisolosuhteisiin. Vieraisiin pohjanpystykorva suhtautuu avoimesti, mutta luottaa vain isäntäänsä. Pohjanpystykorva ohjautuu uskollisesti omistajansa mielekkäitä käskyjä.

Pohjanpystykorvan tärkein työväline on ilmaisultaan merkitsevä ja pysäyttävä haukku, joten omistajan tulee hyväksyä se. Rotu ei kuitenkaan ole erityisen herkkähaukkuinen. Pohjanpystykorva on erinomainen valinta metsästävälle perheelle.

Alkuperä

Pohjanpystykorvat polveutuvat luultavasti pienistä kaikenvärisistä maatiaispystykorvista, joiden pääväri oli valkoinen ja joita oli pohjoisen metsästäjillä. Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsin kennelliitto poisti pohjanpystykorvan rekisteristään sukupuuttoon kuolleena rotuna, koska turkisten hinnan romahtamisen myötä sen kanta väheni lähes olemattomiin. Myöhemmin Suomesta ja Venäjän Karjalasta Pääjärveltä löydettiin maaseudulta vielä pohjanpystykorvia. Muutamat metsästäjät alkoivat etsiä alkuperäisiä maatiaispystykorvia, minkä ansiosta rotu on säilynyt metsästyskäytössä.

Ruotsin kennelliitto otti rodun uudestaan rekisteriinsä vuonna 1967, jolloin laadittiin myös uusi rotumääritelmä. Suomen kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1973. Suomen pystykorvajärjestö otti rodun hoitaakseen, mutta vasta viidentoista vuoden päästä siitä rotu sai oman rotujaoston vuonna 1989. Samana vuonna pidettiin myös pohjanpystykorvien epäviralliset SM-haukkukokeet, jotka Suomen kennelliitto virallisti vuonna 1991. Toistaiseksi yleisen kenneltietämyksen mukaan luokitellaan rotu penikoitettavien emien vähäisen lukumäärän perusteella uhanalaiseksi. Nykyisin rekisteröityjä pentueita syntyy pohjoismaissa kaikkiaan arvion mukaan enintään 150 kappaletta vuodessa, mikä tekee enimmillään yhteensä 550 pentua.

Harrasteet Pohjanpystykorva on monipuolinen metsästyskoira. Pohjanpystykorva on alun perin kaikenriistan metsästyskoira, joka ilmaisee haukkumalla missä riista on. Se soveltuu parhaiten yhden ihmisen kanssa metsästäväksi koiraksi. Pohjanpystykorva on monipuolinen ja vahtivan seurallinen metsästyskoira. Pohjanpystykorvat kilpailevat linnun- (LINT), hirvenhaukkukokeissa (HIRV) ja metsästysjäljestyksessä (MEJÄ).

Terveys

Pohjanpystykorvaa voidaan pitää terveenä rotuna. Suomessa rodulta on löydetty vain muutamia tapauksia harmaakaihista. Rodun elinikä on noin 15 vuotta. Pohjanpystykorva kuuluu PEVISAan polviensa ja silmiensä osalta.

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti