Ravut

020644019_r
Ravut
022283128_r
Ravut
021998347_r
Ravut

Ravut

Kiinnostus makeavesiakvaarioissa pidettäviä rapuja kohtaan kasvaa jatkuvasti. Niiden valtteja ovat-kin upeat värimuunnokset, mielenkiintoiset elintavat ja helppohoitoisuus. Uivien rapujen lahkoon kuuluvat katkaravut sukulaisineen, ryömiviin rapuihin pyrstöravut (esimerkiksi meikäläinen jokirapu), välipyrstöravut (esimerkiksi erakkoravut) ja taskuravut. Harjarapujen ja katkarapujen heimojen lajit sekoitetaan usein toisiinsa, vaikka niillä on selkeitä eroja. Katkaravuilla on sakset, harjaravuilla saksien tilalla on ”harjat” tai sukaskimput. Suuriharjaisia (yleensä myös ruumis on kookas) kutsutaan perusnimellä harjarapu, pieniä ja hentoharjaisia puolestaan sukarapu.

Harjaravut

Harjarapujen tunnetuin ja monilajisin suku on Caridina. Caridina-lajeja (tunnetaan noin 250 lajia) tavataan Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa, Atya-lajeja Länsi-Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa, Atyopis-lajeja Aasiassa, Neocaridina-lajeja Aasiassa ja Havaijilla ja Micratya-suvun toistaiseksi ainoaa tunnettua lajia Antilleilla, Costa Ricassa ja Panamassa. Sukaravut tulevat toimeen pienten ja rauhallisten kalojen kanssa, mutta jälkikasvua toivottaessa lajiakvaario on turvallisin vaihtoehto. Pelkästään sukarapuja haluttaessa riittää vain noin 15-20 litran vetoinen akvaario (ns. kirjoituspöytäakvaario). Se sisustetaan kuten isompikin allas, mutta pienoiskoossa ja tarvitsee myös suodattimen. Veden laadusta harjaravut eivät ole kovin tarkkoja, kunhan siinä ei ole raskasmetalleja. Siksi on hyvä käyttää varmuuden vuoksi vedenparannusainetta. Veden pH-arvon tulisi olla neutraalin tuntumassa tai hieman hapan, ja kokonaiskovuuden noin 5-15 °dH. Veden vaihto tulisi suorittaa mieluiten usein ja vähän, noin 25-30 % kerrallaan, sillä harjaravut pitävät veden laadun vakaudesta. Caridina-suvun rapujen altaan lämpötilan ei suositella nousevan pitkäksi ajaksi yli 24 asteen, sillä niiden esiintymisalueilla voi veden lämpötila laskea viileänä kautena alle 20 asteen. Neocaridina-suvun ravut ovat yleensä lämpimämmiltä seuduilta. Sukarapulajeja voi yhdistellä keskenään, mutta on hyvä tietää, että lajit ja värimuodot voivat risteytyä toistensa kanssa. Suuremmat harjarapulajit, esimerkiksi Atya-suvussa, tarvitsevat isomman akvaarion, jopa satalitraisen. Niitä voi pitää hieman huolettomammin kalojen kanssa, sillä niillä on kova kuori ja ne pystyvät pitämään paremmin puoliaan kuin pikkuiset sukaravut. Täytyy kuitenkin pitää huolta, että kookas harjarapu saa siivilöityä riittävästi ravintoa itselleen.

Jokiravut

1980-luvun lopulla makeanveden ravut ilmestyivät akvaariomarkkinoille. Pohjoisen pallonpuoliskon ravut kuuluvat jokiäyriäisten eli jokirapujen (Astacidae) ja korurapujen (Cambaridae) heimoihin, eteläisen pallonpuoliskon ravut etelänrapujen heimoon (Parastacidae). Jokirapuja tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa Kalliovuorten länsipuolelta Yhdysvaltojen koillisosiin ja Kanadaan ulottuvalla alueella. Etelänrapujen levinneisyysalueisiin kuuluu Uusi-Seelanti, Australia, Madagaskar ja Etelä-Amerikka. Australiassa tunnetaan 135 lajia, joita ei tavata missään muualla. Korurapulajeja tavataan Yhdysvaltain itäosista Meksikoon ulottuvalla alueella, Japanissa, Kiinassa ja Venäjällä. Afrikassa ja Intian niemimaalla rapuja ei esiinny luonnostaan, mutta ihminen on istuttanut punarapua (Procambarus clarkii) Niilin vesistöön. Ravut ovat pääasiassa yksineläjiä ja majailevat koloissa ja onkaloissa, joita puolustavat tunkeilevia lajitovereita vastaan. Yleissääntönä voidaan pitää, ettei eri rapulajeja pidä yhdistää.

Lähde: Akvaariokalat, Markku Varjo Lisätietoa: [http://www.sepa-shop.fi/], [http://www.aqua-web.fi/], [http://www.aquahoito.info/suomi/index.html]

Laji
Intro_other
Mainos
Logo-labyrintti