Rottweiler

022097077_r
Rottweiler
022694109_r
Rottweiler
015550232_r
Rottweiler
021937870_r
Rottweiler

Alkuperä

Rottweilerin alkuperämaa on Saksa ja nimensä rotu on saanut erään Etelä-Saksassa sijaitsevan pikkukaupungin mukaan. Se kuuluu vanhimpiin koirarotuihin. Se on peräisin roomalaisvallan ajoilta, jolloin rodun edustajia, mastiffintyyppisiä koiria pidettiin paimenina ja karjanvartijoina; koirien tehtävänä oli ajaa karjaa sekä suojella isäntäänsä. Nämä koirat ylittivät legioonien mukana alpit ja risteytyivät Rottweilin seudulla eläneiden paimenkoirien kanssa. Rottweilin kaupungin mukaan rotu on myös saanut nimensä; aluksi koira tunnettiin "teurastajan koirana".

Rottweilerin päätehtäväksi tuli karjan ajaminen ja vartiointi. Koiran piti myös vartioida isäntänsä omaisuutta ja tarvittaessa puolustaa tätä. Ryöstäjät ja varkaat olivat Rottweilin vilkkaan markkinapaikan lähistöllä yleinen ongelma ja siksi monet teurastajat sitoivatkin kukkaronsa koiriensa kaulaan. Rottweilerit olivat myös hyviä matkaseuralaisia. Rottweileria jalostettaessa tärkeintä olivat koiran käyttöominaisuudet ja rotua jalostettiinkin ainoastaan niiden perusteella. Rautateiden yleistyminen merkitsi rodulle vaikeita aikoja. Karjakoiria ei enää tarvittu ja Rottweilereiden luku kääntyi jyrkkään laskuun.

Ennen 1900-luvun alkua rottweilerin ei uskottu pienen kannan vuoksi säilyvän omana rotunaan ja sen takia rotua ei mainittukaan "Koirien rodut 1894" kirjassa. Ensimmäisen tiedossa olevan rotumääritelmän rottweileristä teki Albert Kull syyskuussa 1901. Rottweilerin käyttöominaisuudet huomattiin, kun etsittiin poliisin käyttöön sopivia koirarotuja. Rottweilerista huomattiin nopeasti, että se soveltuu työhön erinomaisesti. Rottweiler hyväksyttiin viralliseksi poliisikoiraksi vuonna 1910.

Vuonna 1907 saksalaiset perustivat kaksi rotuyhdistystä rottweilereille: Deutscher Rottweiler-Klub ja Der Internationale Rottweiler-Klub. Der Internationale Rottweiler-Klub laati rotumääritelmän vuonna 1913 ja Deutscher Rottweiler-Klub vuonna 1914. 1930-luvun alussa ensimmäiset rottweilerit vietiin Yhdysvaltoihin ja Englantiin 1936. FCI taas teki oman rotumääritelmänsä vuonna 1965 numerolle 147 a. Suomessa Suomen Rottweileryhdistys muodostettiin jo 1946.

Nykyään rottweilereita on rekisteröity lukumäärällisesti eniten USA:ssa, jossa rotikka on ollut toiseksi suosituin rotu yli 100000:lla rekisteröinnillä. Saksassa rekisteröidään vuosittain n. 3000 rottweileria ja Suomessa vuosittain n. 600.

Ulkonäkö

Rottweiler on keskivahva työkoira, jonka ulkoinen olemus kuvastaa voimaa. Voimakkaasta kokonaisvaikutelmasta huolimatta rottweiler ei kuitenkaan ole "kömpelö", vaan sen tulisi olla sopusuhtainen ja tasapainoinen. Se myös liikkuu kevyesti ja on erittäin kestävä.

Rottweilerilla on selvä sukupuolileima; nartut ovat kauttaaltaan kevytrakenteisempia. Rottweilerin koko vaihteleekin keskisuuresta suureen. Rottweiler on vankkarakenteinen. Se ei saa olla liian kevyt, mutta ei toisaalta liian raskaskaan. Ilmavuus ei myöskään kuvaa sen ulkomuotoa. Sen kuuluu huokua ulkoista voimaa olemalla sopusuhtainen ja vankka koira. Rottweiler on jalo koira. Jalous muodostuu sen jäntevyydestä, ryhdistä ja valppaudesta.

Rottweiler on hieman säkäkorkeuttaan pidempi koira, enintään 15 prosenttia. Se on siis hyvin neliön muotoinen. Sillä on vahva pää, jossa otsapenger on korostunut; kuono-osan tulee olla myös voimakas, leveä, ei kiila. Ennen rottweilereidenkin häntiä typistettiin, mutta typistyskiellon astuttua voimaan näin ei enää tehdä kaikissa maissa. Häntä voi olla normaali eli häntä on selkälinjan jatkeena. Toisinaan koira voi myös kantaa häntäänsä selän päällä yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän kiertyneenä.

Väriltään rottweiler on musta punaruskein merkein. Karvapeite on kaksinkertainen: peitin- ja aluskarva. Peitinkarvan tulee olla keskipitkää ja karheaa, erittäin tiheää ja pinnanmyötäistä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rottweiler on rotumääritelmän mukaan ystävällinen, tasapainoinen ja rauhallinen palveluskoira. Toimissaan se on aktiivinen ja kova, muttei hyökkääväinen. Se on omistajaansa syvästi kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työnhaluinen koira. Rottweilerissa kuvastuu alkukantaisuus: sen käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkaileekin ympäristöään hyvin tarkkavaisesti. Rottweiler on myös koira, joka tunnistaa oman arvonsa ja osaa olla varsin itsenäinen, jopa itsepäinen välistä. Rottweiler tarvitseekin hyvän peruskoulutuksen, koska etenkin urokset saattavat pyrkiä hallitsemaan muita uroksia ja jopa perhettään. Rotuna rotikka sopii parhaiten suojelu-ja palveluskoiraksi, ja palveluskoiralajit sopivat myös kotikoiran harrastukseksi.

Rottweilerin rotumääritelmässä onkin luettelo hylkäävistä virheistä, jotka eivät ole toivottuja ominaisuuksia: arkuus, säikkyys, pelkurimaisuus, paukkuarkuus, hyökkäävyys, liioiteltu epäluuloisuus ja hermostuneisuus.

Terveys

Kookkaana rotuna rottweilerilla on erityisesti syytä kiinnittää huomiota lonkkanivelen ja kyynärnivelen kasvuhäiriöön, sillä pahalaatuiset luuston kehityshäiriöt voivat invalidisoida koiran. Kehityshäiriöiden syntyyn vaikuttavat paljolti pennun ruokinta ja liikunta, perinnöllisten tekijöiden lisäksi. Erilaiset silmäsairaudet, kuten harmaakaihi eli HC, ovat myös yleistymässä rottweilerilla. Myös monet ihmisillekin tutut taudit, kuten syöpä, sydänvika jne. ovat rottweilerin ennenaikaisen poismenon syynä.Jotkin ruoatkin voivat vaikuttaa sen elinajan lyhenemiseen. Aiemmin lukeekin että sen kehityshäiriöihin vaikuttavat muun muassa: ruokinta.

Lähde: Wikipedia

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti