Seiskarinkoira

020212170_r
Seiskarinkoira
020972811_r
Seiskarinkoira
021752089_r
Seiskarinkoira
020164266_r
Seiskarinkoira

Seiskarinkoira

Seiskarinkoira on Seiskarin saarelta peräisin oleva suomalainen hyljekoira.

Hyljekoira on ikivanha koiratyyppi, joka hävisi hylkeenpyynnin kadottua elinkeinona viimeistään 1950-luvulla. 1990-luvulla Seiskarilta kotoisin oleva Leo V. Sipilä alkoi jäljittää saarelta aikanaan Manner-Suomeen annettujen hyljekoirien jälkeläisiä. Työn tuloksena löytyi useampia seiskarinkoiran tuntomerkkejä omaavia koiria, jotka ovat toimineet nykyisten seiskarinkoirien kantayksilöinä. Nykyiset seiskarinkoirat ovat rekonstruktio aikanaan Seiskarissa eläneistä koirista. Nykyisten seiskarinkoirien määritelmä nojaa aikalaislähteistä ja perimätiedoista muodostettuun käsitykseen saaren alkuperäisistä koirista.

Seiskarinkoirien kasvatuksessa pyritään noudattamaan samoja periaatteita kuin aikanaan hyljekoirien kasvatuksessa. Seiskarinkoirakanta on siten avoin ja kantaan otetaan suunnitelmallisesti uusia määritelmän mukaisia yksilöitä. Kantaan otetut koirat ovat useimmiten sekarotuisia, joiden taustalla on pohjoisia pystykorvarotuja. Kannan avoimuuden perustana on perimän säilyttäminen monipuolisena, jolloin perinnöllisten sairauksien ja vikojen yleisyys olisi mahdollisimman pieni. Ulkonäöllistä yhteneväisyyttä tärkeämpää on koirakannan terveys.

Nykyiset seiskarinkoirat ovat pääasiassa seurakoiria, jotka soveltuvat ketteryytensä, terävien aistiensa ja sosiaalisuutensa ansiosta useimpiin koiraharrastuksen aktiviteetteihin. Seiskarinkoirilla harrastetaan muun muassa agilitya, tokoa, jäljestystä ja terapiatoimintaa.

Määritelmä

Koko

Urosten tavoiteltu säkäkorkeus on 47–53 cm ja narttujen 44–50 cm. Ihanteellinen paino on riippuvainen koiran säkäkorkeudesta, mutta useimmiten paino asettuu välille 14–20 kg.

Rakenne

Suhteellisen kevytrakenteinen ja yleisilmeeltään terhakas pystykorva, jonka runko on hieman korkeuttaan pidempi.

Pää on muodoltaan kiilamainen kolmio ja otsapenger on suhteellisen loiva. Korvat ovat pystyt, kärkien taittuminen mahdollista, mielellään tyvileveyttä korkeammat ja eteenpäin suuntautuvat.

Kuono on melko siro ja pitkähkö, purenta on leikkaava. Häntä on jämäkkä ja kiertyy selälle. Karvapeitteessä päälikarva on lyhyehköä ja myötäilevää sekä hylkivää, sisäkarva on havaittavaa. Turkin väri on musta, mustavalkea tai ruskea, ruskeavalkea. Erityispiirteenä ovat kannukset takajaloissa. Raajat ja kulmaukset ovat normaalit ja terveet, ja koira on liikkeiltään ketterä.

Luonne

Luonteeltaan seiskarinkoira on sosiaalinen ja ihmisrakas: tulee toimeen toisten koirien kanssa ja viihtyy laumassa sekä on ystävällinen ihmisiä kohtaan.

Koiran luonteeseen ja luonteen kehittymiseen vaikuttavat huomattavasti myös ympäristötekijät, varsinkin varttumisaikana, joten koirien luonteissa on aina yksilöllisiä eroja. Lisäksi samaa sukupuolta edustavat yksilöt eivät välttämättä kaikissa tilanteissa tule toimeen keskenään, varsinkin jos niiden välillä esiintyy kilpailua. Tämä on normaalia.

Rotu ei ole FCI:n hyväksymä.

Lähteet:

Seiskarinkoirakerho

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti