Vuonohevonen

020779537_r
Vuonohevonen
022251168_r
Vuonohevonen
019205792_r
Vuonohevonen
020439187_r
Vuonohevonen

Norjanvuonohevonen (myös vuonohevonen) on norjalainen hevosrotu, joka kaikista kesyhevosista muistuttaa siimoineen ja tummaraitaisine jalkoineen eniten alkukantaista mongolianvillihevosta eli przewalskinhevosta. Vuonohevonen on vaaleankellertävän ja mustavalkojouhisen hallakkovärinsä vuoksi melko helposti tunnistettava rotu. Lisäksi vuonohevosten harja on viikinkiajoista lähtien ollut tapana leikata tunnusomaisesti pystyksi siten, että keskellä olevat tummat jouhet tulevat näkyviin.

POLVEUTUMINEN:

Vuonohevonen on ilmeisesti melko alkukantainen rotu ja läheistä sukua przewalskinhevoselle, mahdollisesti myös Euroopassa eläneelle tarpaanille. Viikingit veivät vuonohevosia Skotlannin läntisille saarille ja Islantiin. Vuonohevosia kasvatetaan Pohjoismaissa, pääasiassa Norjassa. Nykyaikoina niitä on viety myös Tanskaan, Saksaan ja muihin Keski-Euroopan maihin, joissa niiden kestävyyttä pidetään suuressa arvossa. Vuonohevoset ovat Keski-Euroopassa jo niin yleisiä, että rotutaustaltaan epämääräisten keskieurooppalaisten hevosten ja ponien hallakkovärisyys on tavallisesti lähtöisin vuonohevosristeytyksistä.

OMINAISUUDET:

Vuonohevoset on alkujaan kehitetty työhevosiksi. Tiivisrunkoisina ja vahvoina ne ovat monikäyttöisiä: ne sopivat työhevosiksi vuoristotiloille traktorien asemasta, kuormajuhdiksi vaikeisiin maastoihin ja yhtä hyvin ratsuiksi kuin ajohevosiksikin. Vuonohevoset ovat rohkeita ja lujatahtoisia sekä hyviä rehunkäyttäjiä. Vuonohevosella on lisäksi rauhallinen temperamentti.

Vuonohevosten säkäkorkeus on noin 130–148 cm. Vuonohevoset luokitellaan kokonsa vuoksi toisinaan poneiksi, mutta ne ovat tyypiltään hevosia. Suomenhevosen tavoin vuonohevonen luetaan yleisroduksi. Väriltään vuonohevoset ovat aina hallakoita, yleensä tunnusomaisia ruunihallakoita joiden karva on vaaleankellertävä ja jouhet mustavalkoiset. Myös hiirakoita, rautiaanhallakoita ja voikonhallakoita (kelta- ja valkohallakot, jotka siis ovat yhtä aikaa sekä voikkoja että hallakoita) esiintyy. (Kermanvärisiäkin vuonohevosia on joskus syntynyt, mutta niitä vältetään.) Hiirakot, rautiaan- ja valkohallakot olivat ennen melko harvinaisia, mutta nyt niitä on alkanut näkyä enemmän Suomessakin. Vuonohevosen tunnetuin tunnusmerkki on ruunihallakon kaksivärinen (mustavalkoinen) harja, joka leikataan pystyyn. Vuonohevosilla on myös hallakkoväriin kuuluva siima eli tumma juova selkää pitkin niskasta häntään; punahallakoilla siima on ruskea eikä erotu kovin hyvin. Vuonohevosta ei kuitenkaan ole kovin helppo erottaa muista roduista, jos sen harjaa ei ole leikattu tunnusomaisesti pystyyn.

VUONOHEVONEN SUOMESSA:

Vuonohevosten tuontia Suomeen rajoitettiin pitkään, koska vuonohevosten ja muiden yleisrotujen pelättiin uhkaavan suomenhevosen asemaa. Maahan tuotiinkin lähinnä pieniä määriä vuonohevosruunia. EU-jäsenyyden myötä hevosten tuonti on vapautunut, ja Suomessa on nykyisin noin 300 vuonohevosta. Varsoja syntyy vuosittain alle 10. Suomalainen vuonohevoskantakirja avattiin vuonna 2003. Vuonohevosia on levinnyt eri puolille maailmaa lisää.

Lähde:wikipedia.org

Laji
Intro_horse
Mainos
Logo-labyrintti